Herkkyydestä

“Olet herkkä”
ja koetan kasvattaa paksun nahan
vain rasvakerros ihon alla enenee

eivät kaikki haavoihinkusijat
välitä virtsan desinfioivuudesta
“Ole hiljaa tai kiitä”

Viaton heittää ensimmäisen kiven
vyön alle ja minä kiroan kymmeneen
saamiani martyyripisteitä

Posted in runoja | Leave a comment

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi
peittää peilit pölyllä
ristivedottaa ristiriidat
ja kadottaa kaiut kuolemista

Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni
muoviset kerjäläisen kourat
Kovan näppäimistön pehmittämät sormet
kämmenien reunoilla sanoja anoen

Kirjoita meille sydän
Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään
Olin jo liian vanha perhoseksi
kykenemätön kyltymätön katuva

Käsillä oli käsittämätön kiire
ne huitoivat kuristavan ilman kaulalta
painautuivat rinnoilleni ja huusivat
tästä ulos tyhmä lapsi

Valutin sanoja
kuin spagettia siivilässä
kipuni on linnani
näkymätön näkymättömyys

Kädet hymyilivät lasikaltereiden siruja
nojasivat suklaan hautakumpuun kuin pelastusrenkaaseen
nostivat peukalonsa pystyyn ja kielsivät
hukkumasta toiste vartijattomaan vankilaan

Pöly painoi päänsä olalleni
hyvin tehty on puoliksi pedattu
ja joskus maksimalisti ei ole vain
epäonnistunut askeetikko

Hanna-Maijan heittiö on kodin <3

Posted in runoja, runotorstai, tajunnanvirtaa | Tagged , , , | 4 Comments

Kukkia

Erehdys tulee harakankello kaulassa
tarraa seittitakiaisena villasukkaan
ja polttaa ylpeyttä kuin nokkonen
Kissankäpälä läimäisee kantapäätä
ja kun hetkeksi pysähtyy
voi ymmärtää opin löytäneen itsensä
kuin maitohorsmat paloaukean

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , | 2 Comments

Olemme hölmöjä

Olemme paluuta täynnä
Täällä kuin syksyn perennat
Tulemme hiljaisen toivon maasta
Turvakellarista kiireen ja epätoivon alta
Olemme Rockbändi, jota kukaan ei koveroi
Salaisuus, joka vahvistuu kertomalla
Äänemme tulvii hiljaisuutta
pysähdy, niin näet meidät
sillä tänään olet vahvuisemme
et enää sorru heliumpallon painosta
vaan ojennat kätesi ja kiität hengestäsi
hölmöjä unelmia

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 4 Comments

Enkelinrakennussarja

Se mököttää, kiusallakaan sano mitään
vetää vaan oven lukkoon, leikki kuuroa
vaikka naapuritkin saa kuulla
mikä käärme se on

13 vuotta sitten
olisi pitänyt tehdä abortti
likka tietää sen itekin ja silti se vaan
istuu sängyllään, leikkii kuollutta

chattaa kavereille netissä, oikeita sillä ees ole
sitä saa hävetä, syö kuin sika eikä hymyile
terapiaankin ois tahtonut, haukkumaan mua varmaan
ihan kun psykoilla ei ois oikeeta kuultavaa

mutta se näkee vaan ittensä
menis vähän ulos, näkis todellista maailmaa
niin ei se hullu enää hyökkäisi mua vastaan
kuin mikäkin pakanamaan kansalainen

Posted in runoja | 2 Comments

Pariton

Minä ja turhuuteni

murrettu totuus taittaa ruskeaan
kuin 70-luvun valokuva
retrouskomus ja haalea sota
päivää polttavalla kesäilmalla

Koetan pystyttää pääni

ilta viilenee kaskaiden sirinäksi
sää pyytää alipukeutumaan
järkeä ei voi konmarittaa
hymyilen parittomana sukkana

Minä ja tarkoitukseni

Posted in runoja | Tagged , | Leave a comment

Satu

Minä olen satu
liikun eläviltä kopioiduin kyvyin
maailmassa, jossa ääni on ainoa totuus
Olen kirottu unelma
vain kahden promillen hetki ikuista onnea
muu olemukseni on seikkailua järjelläsi
Olen unohdettu uhraus
vihaat minua, koska äidillesi olin totta
et muista sanojani, et tunne kasvojani
Minä nään kaatumisesi
kipeänä hetkenä, kun sadat nauravat
en tarjoa apua tai kokoa tavaroitasi
Mutta olen satu
kieltä hauraampi verkko
sulautat minut kyyneleinä jäähän
Mutta silti
olen todempi kuin hiekka haavoissasi
koska sinä olet sankari, itseisihme
ja minä olen satu

Posted in runoja, tajunnanvirtaa | Tagged | Leave a comment

Hyttyset eivät onnu

Taas soi kesäyön antituutulaulu
kääpiövampyyrit imevät unirauhan

en sulje parvekkeen ovea
en huido enkä myrkytä

Vain naarashyttyset pistävät
koiraille riittää mesi

peiton alla, turvakolossa
koetan keksiä ininän rytmin

Hämäryydellä on tarkoitus
ärsyttävä kauneus, harmaa totuus, löytymätön tahti,
viipyvä uni, synnyttävä runo, minuuden pisara
paukamat proteiinilähteisiin
Hyttysen voi tappaa
elämää ei.

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Verenmaku suussa johtuu vain hyttysliiskasta

Lahnatanssia Kivijärven rannalla
Selviäminen on kamppailulaji
(tässä kohtaa katse balleriinojen jalkoihin
no pain – no gain
except weight gain
mutta painoa ei mainita joutsenlauluissa)
Täyskontaktissa elämän kanssa ei
ole aikaa harjoitaa itsepuolustusta

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 7 Comments

Lahnatahna Yo-kylän ytimessä

Ripustan rumia lakanoita
vääntyneille rautatangoille
ja hymyilen tahroille
kuin muistolle jostain kauniista

Olen jotakuinkin elossa
eikä se häiritse juurikaan

Vaikka jaan sänkyni vain minuakin
epämääräisempien ötököiden kanssa
Vaikka tahrat kertovat epäonnistumisesta
Vaikka kaikki on jos

Ulkoa kuuluu stressi-Erkkien
herätysvirren pärinä

Rapsutan hyttysenpistoa
kuin rakkainta koiraa
ja virnuilen elämälle
kuin vain peloton lahna voi

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 2 Comments