Category Archives: runoja

Kesäkuu

kuu kuusi, kutsuu kummaan kuljentaan kuurosade kuohuu, kumisappaat kuskaavat kuusen kusta kukaan kurkota kuuhun, kun kurjat kulkurit kuuntelevat kultaisia kumppaneitaan kuin kullekin kuuluisi kuvitelma kuolemattomuudesta kukunta kuvaa kutakuinkin kutakin

Posted in runoja | Tagged , , , | 2 Comments

Mutkassa

On vaikea ajatella suoraan kun tienvarsi riehuu vihreää ruusu nauraa kassin rajoille ja sadepisarat tuoksuvat lomalta

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 2 Comments

Laitila here I come

Liian usein olen muistoihini paennut Hyvin usein niitä vain surrut Tieni Laitilaan on jo harvennut Ajan hammas on kokemaani purrut Kai suku teki tepposen ja muistot pam pam Laitilani here I come Äitienpäivänä en ehkä itkekään vaikka jo naapurista pyrstölleni … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , , | 2 Comments

Rekisteröiden

Rekisteristä häädetty nimi kirjainsarja, josta emme ole vastuussa Herrat suojelevat isänmaata Herra suojelkoon muita Päivänpolttava paperi palaa kuin itsestään -ton, -ton, -ton, -ton ja silti hän on Hänellä ei ole nimeä hänellä ei ole ikää hänellä ei ole kansalaisuutta hänellä … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , | 2 Comments

Kohtaus

Hän kiipesi puistonpenkille viattomasti verkkosukkiksissaan leimasi tuijotukseni helvetinlauhdutushymyllään “Kaksi euroa tai Amnestyn jäsenyys” ja ymmärsin paluumatkan tulevan kalliimmaksi Taivaan koira murisi meille tai hänestä ensimmäiset rakeet piirittivät kysymykseni “Työtön enkeli vai varakas feissari” enkä silti malttanut juosta sateenvarjoni perään Aurajoki … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Herkkyydestä

“Olet herkkä” ja koetan kasvattaa paksun nahan vain rasvakerros ihon alla enenee eivät kaikki haavoihinkusijat välitä virtsan desinfioivuudesta “Ole hiljaa tai kiitä” Viaton heittää ensimmäisen kiven vyön alle ja minä kiroan kymmeneen saamiani martyyripisteitä

Posted in runoja | Leave a comment

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi peittää peilit pölyllä ristivedottaa ristiriidat ja kadottaa kaiut kuolemista Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni muoviset kerjäläisen kourat Kovan näppäimistön pehmittämät sormet kämmenien reunoilla sanoja anoen Kirjoita meille sydän Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään Olin jo liian vanha … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai, tajunnanvirtaa | Tagged , , , | 4 Comments

Kukkia

Erehdys tulee harakankello kaulassa tarraa seittitakiaisena villasukkaan ja polttaa ylpeyttä kuin nokkonen Kissankäpälä läimäisee kantapäätä ja kun hetkeksi pysähtyy voi ymmärtää opin löytäneen itsensä kuin maitohorsmat paloaukean

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , | 2 Comments

Pariton

Minä ja turhuuteni murrettu totuus taittaa ruskeaan kuin 70-luvun valokuva retrouskomus ja haalea sota päivää polttavalla kesäilmalla Koetan pystyttää pääni ilta viilenee kaskaiden sirinäksi sää pyytää alipukeutumaan järkeä ei voi konmarittaa hymyilen parittomana sukkana Minä ja tarkoitukseni

Posted in runoja | Tagged , | Leave a comment

Satu

Minä olen satu liikun eläviltä kopioiduin kyvyin maailmassa, jossa ääni on ainoa totuus Olen kirottu unelma vain kahden promillen hetki ikuista onnea muu olemukseni on seikkailua järjelläsi Olen unohdettu uhraus vihaat minua, koska äidillesi olin totta et muista sanojani, et … Continue reading

Posted in runoja, tajunnanvirtaa | Tagged | Leave a comment