Monthly Archives: October 2012

Parempi näin

Ei minulla ole uusia sanoja, hyvä jos vanhojakaan. Toistan itseäni kuin tuuli, kuljetan iättömiä hiekanjyviä. Postmoderni aika vaatii posttotuuksia, minä kirjoitan kirjeen banaanikärpästen tuoksusta ja kuvittelen hetken aikaa olevani parempi.

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Lepohetki

Ehkä on aika levätä. Männynpihka ja muurahaisten löyhkä, hellepäivän smelltrack löytää aistit. Kuivahkon kankaan rikkaudessa ei ole mitään ylimääräistä. Puolukoiden hiljaiset kukat tuovat toiveita loppukesän makuloistosta. Kesän lämpö pureutuu sydämeen asti. Illalla en muista kimalaisten kiireitä.

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Kotona

Minä tiedän parhaat piilot, vaikken mahdu vaatekaappiin. Peiton alla, pimeässä, todellisuuskin saattaa unohtaa minut tunneiksi. Aika on totta, mutta eivät sen ruoskat yllä tietokoneennäyttöni taakse. Vain täällä minuutit soljuvat tunneiksi ilman takiaisen väkäsiä. Täältä minua ei etsitä, kaikki tietävät minun … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Tätä ei ollut tarkoitus julkaista

antakaa jo olla en minä ole tämän arvoinen, itsesäälin laitamilla kaivan kuoppia teelusikalla etten itse niihin lankeaisi kylmyys lyö lujempaa kuin sydän tästä eteenpäin muutan mieltäni vain voiton vuoksi. turhauma, mustelma urapolulla implanttihampaat ja tekokynnet purevat syövät lyövät etsivät kaivavat … Continue reading

Posted in tajunnanvirtaa | Tagged | Leave a comment

Mielen napsahdus

En juhli merkillistä päivää, en vaikka lehdet tanssivat sakaalien balettia, vesi sataa kaduilta puolikiinteäksi vaahdoksi, ja jäätelöauto unohtaa fanfaarinsa. En vedä rättiä naapurin salkoon, en vaikka syytökset sulavat kuin raukean jäätelö, pelkojen legioona vaihtaa hampaansa tekoripsiin ja arvista tulee Lind. … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Aarteenmetsästäjiä odotellessa

Yhdyssanahirviö ja Luurankomalli vartioivat syvyyksiin arkutettuja sanojani. Kieroutuneet kerjäläiset kiertelevät minun kirstuni ympärillä. Ei heitä kiinnosta minun helmiveeneeni, kultakuoriaiseni, timanttiporani vaan arkkitehtuuri niiden ympärillä. Tarpeeksi läheltä -tai tarpeeksi kaukaa- ei näe kuin ketjutettuja merkityksiä. Arkkuni lasiset seinät suojaavat aarrettani, joka … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Tänään tätä kuuta

Erilainen tunnehäiriö kuin eilen, viikko on jo yli puolen välin, hermonpaineet vain jatkavat kulkuaan Riemunkaarten ali, perässään masokistien tanssittamat karhut Ylihuomenna on lauantai lepopäivä jollekin muulle. Minä poltan mieltäni säästöliekillä ja koetan korjata jäljet Bepanthenilla Suorituksia! Suorastaan suoritettuja tai törkeästi … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Yksi suunta, edestakaisin

Tämä on vakava leikki, pakoa kuiskivalta kuolemalta, joka vaanii, missä kätenikin. Mutta tässä pelissä elämä vie, päivä päivältä kuolema etääntyy ja lähenee, enkä osaa vastata kumpaa suren enemmän. Normaalius on virheellisin satu, mutta mikään ei palaa ennalleen, kun on kerran … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Maasta tulleet

Kun vajosimme alas hän sanoi olevansa pohjamutaa, vihoviimeistä liejua kalanraatojen alla. Eikä hän huomannut minun olevan aina ala-arvoisempi, heikompi, kuin maa mudan alla. Maan, joka kannattaa pohjaa.

Posted in blogi | Tagged | Leave a comment

Jospa jättäisin sadut iltaan

Minä pyyhin valheen jälkiä vahatulta parketilta. Eivät ne johda mihinkään, täyttävät vain koko lattian. Yritin olla mammuutti ja valkohai, mutta törmäsin minuuteeni kuin päästäinen rekkaan. Tuli pahaa jälkeä, sanoi bussikuski. Pieni virhearvio teki valkoisista tervaa, minä rapsutan pahuuden pinttymiä ja … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment