Henkiin

Anna jalkojen viedä
älä tekosyitä siedä

Aivosi hokevat haikeaa
koska kulku on vaikeaa
Etenet tai ehkä palaat
kestosuruasi halaat

Anna jalkojen määrätä tahti
mieli saa olla pelkkä vahti

Perillä tulee kenties vielä joskus vastaan
ruho kantaa päätä kuin ylipainoista lastaan
Kukaan ei kerro jälkeläisilleen koskaan
että elämäntarkoitus kietoutu loskaan

Anna sohjon tunkeutua kesäkenkiin
kävely palauttaa sinut vielä henkiin

This entry was posted in runoja, runotorstai and tagged , , , . Bookmark the permalink.

2 Responses to Henkiin

  1. Careliana says:

    Pidin erityisesti kahdesta viimeisestä säkeistöstä. “Ruho kantaa päätä kuin ylipainoista lastaan” on hieno näkökulma – päästähän se ruhon ylipaino usein on lähtöisin.

  2. hilbert says:

    Paljon kiitoksia sanoistasi Careliana!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>