Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi
peittää peilit pölyllä
ristivedottaa ristiriidat
ja kadottaa kaiut kuolemista

Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni
muoviset kerjäläisen kourat
Kovan näppäimistön pehmittämät sormet
kämmenien reunoilla sanoja anoen

Kirjoita meille sydän
Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään
Olin jo liian vanha perhoseksi
kykenemätön kyltymätön katuva

Käsillä oli käsittämätön kiire
ne huitoivat kuristavan ilman kaulalta
painautuivat rinnoilleni ja huusivat
tästä ulos tyhmä lapsi

Valutin sanoja
kuin spagettia siivilässä
kipuni on linnani
näkymätön näkymättömyys

Kädet hymyilivät lasikaltereiden siruja
nojasivat suklaan hautakumpuun kuin pelastusrenkaaseen
nostivat peukalonsa pystyyn ja kielsivät
hukkumasta toiste vartijattomaan vankilaan

Pöly painoi päänsä olalleni
hyvin tehty on puoliksi pedattu
ja joskus maksimalisti ei ole vain
epäonnistunut askeetikko

Hanna-Maijan heittiö on kodin <3

This entry was posted in runoja, runotorstai, tajunnanvirtaa and tagged , , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Heittiö

  1. SusuPetal says:

    Hengästyttäviä säkeitä, tuli kiireen tuntu. Vahvaa.

  2. hilbert says:

    Paljon kitoksia SusuPetal! Tämän kirjoittaminen oli jotenkin erityinen kokemus, vahvistava ehkä.

  3. Riikka U. says:

    Upeita ilmaisuja, kuten muoviset kourat ja suklaan hautakumpu. Runossa on hyvä virtaus.

  4. hilbert says:

    Paljon kiitoksia sinulle Riikka U.!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>