Pastissi V.S. Luoma-Ahon runosta…

Ryteikkö, jossa puut koskettavat päitä.

Tuulen harjaamat hiukset ovat liian kova haaste muovikammalle. Elämän piikkikkyys arvioidaan katkenneiden piikkien pylväskaaviosta.

Päättämättömyyttäni reunustavat pellot. Saappaassa tilkka metsälähdettä.

Supipari elää päiviä yhden eksyneen ruholla.

Kehosi rajaa vihreyden silmiisi. Näkötorni katoamisen portilla.

Tämä runo on vahvasti inspiroitunut V.S Luoma-Ahon runosta, ja kirjoitettu Turun työväenopiston Lyriikan kurssia varten. Kuitenkin tämä toimii sen verran hyvin musta itsenäisenäkin tekstinä, että päätin julkaista tämän lopultakin.

This entry was posted in Uncategorized. Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>