Vääryydenkäynnin välissä

Seison taskuttomana esiliinana
tädin ja sedän välissä
Kuuntelen heidän iskulauseitaan
koetan napata salamoita ilmasta
Eivät he minua huomaa
en ole kummankaan lapsi

Silti kumpikin tahtoo minut
Täti tarjoaa sammaleen tunnun, leivän tuoksun
loputtomasti kysyttävää ja patterin lämmön
Sedällä on vain vastauksia

tai ei niitäkään

Kaikki puolustavat tätiä, naisen tulee voittaa
vaikka hän on kääntänyt minulle selän

ehkä kantaakseen

Sedällä on hanskat kädessä
hän ei koske minuun suoraan
muttei irrota otettaan

Täti ja setä vihaavat toisiaan
mutta vähemmän kuin häviämistä
kuitenkin lopulta setä voittaa tapaukseni

Siihen asti asun tädin luona
odotan rakkaudentunnustusta
sillä minä ikävöin salaa heitä kumpaakin
minkä peloltani ehdin

Täti, setä ja minä
epävireinen triangeli
rytmitajuttoman käsissä

This entry was posted in runoja, runotorstai and tagged , , , , . Bookmark the permalink.

4 Responses to Vääryydenkäynnin välissä

  1. aikatherine says:

    Tämä on koskettava draama, ja valitettavan tosi niin ennen kuin nykyaikana

  2. hilbert says:

    Kiitos paljon aikatherine!

  3. poeticshine says:

    Hyvin elämänmakuinen mutta surullinen. Hieno loppuhuipennus tuo “Täti, setä ja minä
    epävireinen triangeli
    rytmitajuttoman käsissä”.

  4. hilbert says:

    Palon kiitoksa poeticshine! Elämän maussa on usein surua mukana:/

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>