Olkoon kylmää

Tulkoon lunta turpaan
nöyryyttäköön tuiverrus
minä peräännyn
mutta vain tuuman verran

sillä hän lupasi
suojella minua
puolelta mitä ikinä
keksinkin tehdä

viima tuntuu tuvassa
kola täyttyy jo sateesta
mutta omaa kylmyyttäni
en joudu kohtaamaan yksin

This entry was posted in runoja, runotorstai and tagged , , , . Bookmark the permalink.

6 Responses to Olkoon kylmää

  1. poeticshine says:

    Tykkään. “omaa kylmyyttäni
    en joudu kohtaamaan yksin.”

  2. hilbert says:

    Paljon kiitoksia peticshine!

  3. n0ir says:

    Ensimmäisessä säkeistössä on todellista voimaa. Pidän kovasti. Kokonaisuutenakin hyvä. Lopetus on oikein hieno.

  4. runopasanen says:

    Voimaa se on lainavoimakin ja sitä me jokainen ainakin välillä tarvitsemme. Hyvää ilmaisua ja toiveikkuutta!

  5. Ram says:

    Tästä runosta tulee mieleen yksi sana: turvallisuus. En tiedä, oliko se pohjimmainen tarkoitus, mutta kaunista joka tapauksessa.

  6. hilbert says:

    Kiitoksia n0ir, voimaa koetinkin hakea, vaikka vähemmän suorasti.

    Paljon kiitoksia runopasanen, lainavoima on tosiaan tärkeää.

    Turvallisuuskin on voimaa, kiitoksia Ram!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>