Kasvatusta

Lyödään lyttyyn, lyttyyn, lyttyyn
heivataan tiinuun taikka pyttyyn.
Karjutaan ja kirnutaan
päälle vielä hirnutaan.
Pakotetaan vakan alle
oikein tuolle pakanalle.
Vedetään matto jalkojen alta,
kas se tuntuu oikealta.
Jos hän tekee jotain väärin,
muistutetaan mielin määrin.
Lopulta lapsen mieli vavahtaa,
sitä kunnon kansa kavahtaa:
herkkä oli syntymästään asti,
kaiken otti vakavasti.
Masennus on sukua laiskamadolle,
liika hellyys tie perikadolle.
Ota tytär itseäsi niskasta kiinni nyt!
Tähän maahan ei sovi kaltaisesi nynnyt!

This entry was posted in runoja, runotorstai and tagged . Bookmark the permalink.

9 Responses to Kasvatusta

  1. poeticshine says:

    Näinhän sitä juuri kasvatettiin. Ja herkät sortui elon tielle tai heistä tuli runoniekkoja…

  2. runopasanen says:

    Paljon on jyrän alle jääneitä ja sen seurausten väärää tulkintaa. Se on perintöä, jota ei kaipaa eikä se ole loppunut; saa uusiakin muotoja, joita ei heti huomata.

  3. eijakaarina says:

    Onneksi joku aina välillä havahtuu katkaisemaan tätä riipaisevan tuttua perinnettä, vaikkapa rustaamalla siitä riimejä.

  4. n0ir says:

    Niin totta tämä, valitettavasti. Haastavaa olla ihminen, etenkin nuori, kasvava sellainen. Hauskan karulla otteella kirjoitettu.

  5. hilbert says:

    Totta, poeticshine, eikä tuo perintö ole vieläkään kadonnut. Kiitoksia!

    Kiitos kommentistasi runopasanen, tosiaan nuo uudet, vielä tunnistamattomat muodot, ovat ehkä pelottavampia kuin tunnistetut.

    Tiedostaminen on avain asemassa noidankehien katkaisemisessa, kiitoksia eijakaarina!

    Kiitoksia n0ir! Koetin riimityksellä keventää tätä saarnaa…

  6. Ari says:

    Hienot runot eivät synny ilman kipua,

    ps: minullakin on nyt puhdas runosivusto
    http://arirunoja.wordpress.com/

  7. Apina says:

    Hienoa kasvastusta. Tällä tavoin sitä syntyy ehjiä hyvinvoivia ihmisiä, eikö vain? Hups, miksi se nyt masentui. Kasvatuksessa ei ainakaan ollut vikaa…

  8. Jenna says:

    http://paperikoneet.blogspot.fi/

    Siin miun runoblogi.
    Lueskelin tuossa sun runoja ja huomasin että osakseen mein kirjoitus tyylit on jotenkin samanlaisia. Ihania ja syvällisiä runoja. Kiva että kirjotat muistakin aiheista kuin vaa kaikesta onnellisesta ja ilosesta. Pahoista asioista saa ja pitää puhua ja paras tapa siihen on mielestäni runoileminen.
    Itse otan monesti runoillani kantaa yhteiskunnan ongelmiin ja tabuihin.
    Mahtava blogi sulla ja todellakin liityn lukijaks <3

  9. hilbert says:

    Lämmin kiitos Ari, Apina ja Jenna!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>