Mörkö katosi

Kun mörkö katosi
jäin pelkäämään tyhjää sängyn alustaa
Täytyyhän olla vaarallista
liittyä itsekseenhymyilevien joukkoon
Sillä olemiseni vaihtoi
suuntaa ja elämästä tuli samantien suunnatonta
Enkä vieläkään ymmärrä
miksi pelottaa irrottaa leijasta ukkosella
ja sanoa hyvästit
vihalle ennen vihamiestä
Kuitenkin nyt olen
mieluummin onnellinen kuin loppu

This entry was posted in runoja and tagged , , , . Bookmark the permalink.

5 Responses to Mörkö katosi

  1. Hannele Vesaikko says:

    Hienosti sanottu masennuksesta toipumisesta. Minunkin mörköni on kadonnut ja silti jäin pelkäämään tyhjää sängynalustaa.

  2. hilbert says:

    Kiitoksia Hannele Vesaikko! Taitaa tämäkin olla yleisempi tunne, jota sairastumattomien on vaikea käsittää.

  3. Ari says:

    Ymmärrän hyvin, turva se on mörkökin, mutta parempi ilman :)

  4. epämörkö says:

    <3

    ehkä maailman ainoita mörköjä, joita ei käy sääliksi.

  5. hilbert says:

    Kiitos Ari, josku vaarallisin olento tuntuu turvalta, jos on kovin tuttu.

    Aww, kiitos epämörkö!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>