Anteeksi

He löysivät minut kuin madon vadelmasta
räkäisivät väärään mutaan
ja jatkoivat matkojaan
kuin väärin ajoitetun vitsin jälkeen

Minä jäin selviytymään ilman elämää
kuivuin ja paisuin
yksin mudassa
vesilasi aina käytännössä tyhjänä

Tanssin jalattoman sadetanssin
päästäkseni ravasta
päästäkseni minusta
koska loka loisti jo ihoni läpi

Etsin ongenkoukkuja kui oljenkorsia
kalatkin karttoivat
minua mietteissäni
ikuisuusavaruus oli muodoltaan pallo

Eräänä päivänä ruoskani kului puhki
vihreä lehti toimi
siltana kuivalle maalle
ystävälliset pisarat läpäisivät rupeni

Kurkkuni on liian kuiva sanoille
vain anteeksi
suostuu ääntymään
ja minä minä minä minä minä minä

Olin pieni mato puutarhavadelmassa
oikeudeton elävä
tietyille ihmisille
helposti eksytettävä synkkään mutaan

Olen suuri mato vadelmapensaan juurella
liian laiska nousemaan
ilman apuanne
jättäkää tähän tai auttakaa ylös

syljetyksi en enää aio suostua
jos sallitte
kiitos ja anteeksi
ja vielä kerran anteeksi anteeksi

This entry was posted in runoja and tagged , , , , , . Bookmark the permalink.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

*

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>