Rekisteröiden

Rekisteristä häädetty nimi
kirjainsarja, josta emme ole vastuussa
Herrat suojelevat isänmaata
Herra suojelkoon muita
Päivänpolttava paperi palaa kuin itsestään

-ton, -ton, -ton, -ton
ja silti hän on

Hänellä ei ole nimeä
hänellä ei ole ikää
hänellä ei ole kansalaisuutta
hänellä ei ole itsestäänselvyyksiä

muuri pieni pyörii
varmat siinä hyörii
sormet sanoo sos sos sos
kengän kannat hus hus hus

Punapääenkelit eivät pääse taivaaseen
kuin korkeintaan ennen aikojaan
Ateistin iltauutisissa paha söi sanansa
ja pelolle myönnettiin puoli valtakuntaa

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , | 2 Comments

Arvonta (osallistu viimeistään 17.5.2017 kello 23.59)!

Heips!

Tällä kertaa on luvassa arrrrrrvontaa varsin tuoreen Maassa massa maassa -runokokoelmani kunniaksi. Yllättäen palkinto pitää sisällään esikoiseni ja toisikoiseni. Osallistuminen tapahtuu vapaavalintaisella kommentilla tähän postaukseen. Aikaa osallistumiselle on 17.5.2017 loppuun asti. Huolehdihan, että mukaan tulee toimiva sähköpostiosoite, jotta voin ilmoittaa voittajalle. Palkinto lähtee kirjeenä matkaan, eli tarvitsen sähköpostin myös osoitetietojen kysymistä varten.

Etkö luota onneesi, mutta tahtoisit silti voittaa vastaavan kirjaparin? Kirjoita kommenttikenttään joko totuudenmukainen tai fiktiivisempi vetoamus, miksi juuri sinun pitäisi saada kuluitta omaksesi Kiltin kapina – ja Maassa massa maassa -teokset! Osallistumisaikaa tässä lisäkisassa on myöskin 17.5.2017 asti.

Todennäköisesti 18.5.2017 suoritan arvonnan kaikkien kommentin jättäneiden kesken. Tämän jälkeen valitsen ei-voittajan mutta vetoamuksien kirjoittaneiden joukosta mielestäni vetoavimman viestin omien hämmentävien mieltymyksieni mukaan. Lähetän kummankin palkintopaketin voittajalle sähköpostia ja julkaisen blogissa heidän nimimerkkinsä.

Palkintokirjat: Kiltin kapina sekä Maassa massa maassa

Posted in muuta | 15 Comments

Kohtaus

Hän kiipesi puistonpenkille viattomasti verkkosukkiksissaan
leimasi tuijotukseni helvetinlauhdutushymyllään
“Kaksi euroa tai Amnestyn jäsenyys”
ja ymmärsin paluumatkan tulevan kalliimmaksi

Taivaan koira murisi meille tai hänestä
ensimmäiset rakeet piirittivät kysymykseni
“Työtön enkeli vai varakas feissari”
enkä silti malttanut juosta sateenvarjoni perään

Aurajoki kuohui vastavirtaan ja sade sylki sieraimiini
Kaupungilla oli kiire suojaan, kyyristyä ukkosenjohtimien alle
“Inssi meni 15. kerralla läpi”
Vasta silloin tajusin kohdanneeni Myrskyn kuljettajan

Salama löysi reitin veden läpi, maa tärähti silmäni umpeen
hän hyppäsi istuimeltaan ja minä tarjosin käsivarttaa tueksi
“Suuttuminen on ihmisoikeus, saattaminen ei”
Ravistin vettä aivoistani ja käsitin, ettei mikään vakuutus riitä tasaamaan
Myrskyn kuljettajan tuhoja

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Pastissi V.S. Luoma-Ahon runosta…

Ryteikkö, jossa puut koskettavat päitä.

Tuulen harjaamat hiukset ovat liian kova haaste muovikammalle. Elämän piikkikkyys arvioidaan katkenneiden piikkien pylväskaaviosta.

Päättämättömyyttäni reunustavat pellot. Saappaassa tilkka metsälähdettä.

Supipari elää päiviä yhden eksyneen ruholla.

Kehosi rajaa vihreyden silmiisi. Näkötorni katoamisen portilla.

Tämä runo on vahvasti inspiroitunut V.S Luoma-Ahon runosta, ja kirjoitettu Turun työväenopiston Lyriikan kurssia varten. Kuitenkin tämä toimii sen verran hyvin musta itsenäisenäkin tekstinä, että päätin julkaista tämän lopultakin.

Posted in Uncategorized | Leave a comment

Herkkyydestä

“Olet herkkä”
ja koetan kasvattaa paksun nahan
vain rasvakerros ihon alla enenee

eivät kaikki haavoihinkusijat
välitä virtsan desinfioivuudesta
“Ole hiljaa tai kiitä”

Viaton heittää ensimmäisen kiven
vyön alle ja minä kiroan kymmeneen
saamiani martyyripisteitä

Posted in runoja | Leave a comment

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi
peittää peilit pölyllä
ristivedottaa ristiriidat
ja kadottaa kaiut kuolemista

Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni
muoviset kerjäläisen kourat
Kovan näppäimistön pehmittämät sormet
kämmenien reunoilla sanoja anoen

Kirjoita meille sydän
Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään
Olin jo liian vanha perhoseksi
kykenemätön kyltymätön katuva

Käsillä oli käsittämätön kiire
ne huitoivat kuristavan ilman kaulalta
painautuivat rinnoilleni ja huusivat
tästä ulos tyhmä lapsi

Valutin sanoja
kuin spagettia siivilässä
kipuni on linnani
näkymätön näkymättömyys

Kädet hymyilivät lasikaltereiden siruja
nojasivat suklaan hautakumpuun kuin pelastusrenkaaseen
nostivat peukalonsa pystyyn ja kielsivät
hukkumasta toiste vartijattomaan vankilaan

Pöly painoi päänsä olalleni
hyvin tehty on puoliksi pedattu
ja joskus maksimalisti ei ole vain
epäonnistunut askeetikko

Hanna-Maijan heittiö on kodin <3

Posted in runoja, runotorstai, tajunnanvirtaa | Tagged , , , | 4 Comments

Kukkia

Erehdys tulee harakankello kaulassa
tarraa seittitakiaisena villasukkaan
ja polttaa ylpeyttä kuin nokkonen
Kissankäpälä läimäisee kantapäätä
ja kun hetkeksi pysähtyy
voi ymmärtää opin löytäneen itsensä
kuin maitohorsmat paloaukean

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , | 2 Comments

Pariton

Minä ja turhuuteni

murrettu totuus taittaa ruskeaan
kuin 70-luvun valokuva
retrouskomus ja haalea sota
päivää polttavalla kesäilmalla

Koetan pystyttää pääni

ilta viilenee kaskaiden sirinäksi
sää pyytää alipukeutumaan
järkeä ei voi konmarittaa
hymyilen parittomana sukkana

Minä ja tarkoitukseni

Posted in runoja | Tagged , | Leave a comment

Satu

Minä olen satu
liikun eläviltä kopioiduin kyvyin
maailmassa, jossa ääni on ainoa totuus
Olen kirottu unelma
vain kahden promillen hetki ikuista onnea
muu olemukseni on seikkailua järjelläsi
Olen unohdettu uhraus
vihaat minua, koska äidillesi olin totta
et muista sanojani, et tunne kasvojani
Minä nään kaatumisesi
kipeänä hetkenä, kun sadat nauravat
en tarjoa apua tai kokoa tavaroitasi
Mutta olen satu
kieltä hauraampi verkko
sulautat minut kyyneleinä jäähän
Mutta silti
olen todempi kuin hiekka haavoissasi
koska sinä olet sankari, itseisihme
ja minä olen satu

Posted in runoja, tajunnanvirtaa | Tagged | Leave a comment

Hyttyset eivät onnu

Taas soi kesäyön antituutulaulu
kääpiövampyyrit imevät unirauhan

en sulje parvekkeen ovea
en huido enkä myrkytä

Vain naarashyttyset pistävät
koiraille riittää mesi

peiton alla, turvakolossa
koetan keksiä ininän rytmin

Hämäryydellä on tarkoitus
ärsyttävä kauneus, harmaa totuus, löytymätön tahti,
viipyvä uni, synnyttävä runo, minuuden pisara
paukamat proteiinilähteisiin
Hyttysen voi tappaa
elämää ei.

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment