Tag Archives: elämä

Osissa

Rakenna minut pala palalta Kuvotus kerrottuna nollalla ja supistettuna sadalla Tutunoloinen näyttelijä elokuvasta, jonka juonta kukaan ei muista Sammakoina matava sairaskertomus, joka loppuu ylidramaattiseen yskään Ajatukset, jotka tunnistavat toisensa heikommin kuin uudin udun Syyllisyydenjäljet huolimattomasti lääkkeillä pyyhittyinä Turvallisuushakuisuus lohikäärmeenä huomion … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 4 Comments

Mieluiten olisin kaunis

Osaan hankkia osuvia lahjoja kuljettaa sanoja unenrytmiin sekä kuunnella kahdella korvalla ja yhdellä kielellä kuin aika olisi rahaa ja myisin lottovoittoni Olen täynnä ymmärrystä suklaata ja maitoa sekä kuivattuja kyyneliä toivoa uskon ohi koska elämällä ei ole kulmakerrointa eikä taiteella … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | Leave a comment

Jouluun käyden

Ken tästä käy saa kaiken toivon mättää kun vyötäröä ei näy ja kaikki kehtaa mäkättää Ken väärin syö saa turpeudet kestää kun moralistit maahan lyö ja lihoamista ei jaksa estää Niin tulee joulu kuin yllättäen opettaa elämän koulu nyt syön … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 4 Comments

Kalliolla

Kun tulevaisuus kertoo kliseisimmän vitsin “Se meni jo” istun yksin eilisten kylmäämällä kalliolla Varikset tappelevat roskaruuan tähteistä minä tapaamisoikeudesta haavelasteni kanssa Männyt käpertyvät ytimiensä ympärille kauemmaksi minusta Pilvet hajoavat tomuksi enkä tiedä kenen terveisiin luottaisin en tiedä en tiedä en … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , | 2 Comments

Mörkö katosi

Kun mörkö katosi jäin pelkäämään tyhjää sängyn alustaa Täytyyhän olla vaarallista liittyä itsekseenhymyilevien joukkoon Sillä olemiseni vaihtoi suuntaa ja elämästä tuli samantien suunnatonta Enkä vieläkään ymmärrä miksi pelottaa irrottaa leijasta ukkosella ja sanoa hyvästit vihalle ennen vihamiestä Kuitenkin nyt olen … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 5 Comments

Pientareella

Joissain riveissä tapahtuu virheitä. Maitohorsma häviää lubiinille kuin sademetsä pihvihirttosilmukalle eivätkä kissankellotkaan enää soi. Pientareilla käydään hiljaa sotaa ja nykyautonkin hurina peittää uhrien huudot alleen. Teletappien halit vaihdettiin kiväreihin tehokkuussäästökuurissa. “Uudestaan” on virhe kuin ensiluokkaisen alakoululaisen kaipuu omaan ryhmään. Erilaisuus … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , , , , | 4 Comments

Minä vain

Ei mitään ihmeellistä, minä vain vai sittenkin jotain aivan kummallista kuitenkin on luonnollista, etten löytänyt itseäni ennen, kun etsin sanojen kuonan alta, ihosta repimällä vääristä paikoista sain vääriä totuuksia kun en vielä uskaltanut katsoa omin silmin, luottaa vahvuuteeni toisten lauseiden … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , | 5 Comments

Astun varjosta

Värjöttelin eilisen tuulissa kunnes nostin elävän pääni Astuin palaneen taloni varjosta ja noukin iholleni huomisen sateen ensipisaran Pelkään yhä unelmien turpeen palavan hiilimonoksidiksi pitkästyneiden lapsien tulitikkuleikeissä Opetan silti uutta sävelmää historialle, ajatuksilleni poluille, jotka resonoivat mollissa Toivo on uusiutuvin luonnonvara … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | Leave a comment

Oppitunti

Vahvat sormet tamburiinilla minä hyppään kuin riisi omastatahdostani kauemmas keskustan tungoksesta en välitä edes seinistä ikkunat ovat auki ja puut vihreitä Rytmitetty huuto kutsuu takaisin rakastan sääntöjä kun olen itse hyväksynyt ne istun paikallani nurmikolla hiki kuivuu otsalleni ja paljaat … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , | 3 Comments

Itken hetken

Mädällä ytimelläni on uuma pyörin ympärillä hulavannepainona Näykin ja raastan Koetan löytää ymmäryksestä tien hyväksyntään Ole rehellinen Ole luova Ole onnellinen Ole hiljaa Tutkin maailmaani vereslihalle etsin syitä kiitokseen ja törmään häpeämuuriin joka jakaa minut kahtia pahaksi ja vääräksi Ole … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 5 Comments