Tag Archives: *narinaa*

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi peittää peilit pölyllä ristivedottaa ristiriidat ja kadottaa kaiut kuolemista Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni muoviset kerjäläisen kourat Kovan näppäimistön pehmittämät sormet kämmenien reunoilla sanoja anoen Kirjoita meille sydän Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään Olin jo liian vanha … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai, tajunnanvirtaa | Tagged , , , | 4 Comments