Tag Archives: siirretty

He lottoavat aina

He uskovat Hannu Hanhen sadannen voiton olevan yhä sattumaa ja unohtavat luotsin merkityksen suurten laivojen tuurissa. He sanovat todennäköisyyksien olevan kyynikoille ja tilastoiden valheiden emiä. He ämpäröivät valoa taloihinsa ja janoisina manaavat karmaansa. jonain päivinä kahdehdin heitä, minä pessimisti, valmiiksi … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Ylioppilaskylä

Rikkaat asuvat muualla. Harmaan ruskeiden seinien suojassa kadehdin heitä kuin luteita. Syksyn liukastamilla luhtikäytävillä tervehdin naapuria kolmella kirjaimella, kun tietäisimme yhteisen kielen. Väriläiskäovet kätkevät katseilta muuttuvia maailmoja mainoksilla tai ilman Kasvatamme Kelan tuilla aineetomia yrttejä. Pientä yksiötäni avartaa laajakaista. Köyhät … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Ihmisiä sateessa

1. Heillä on aina sateenvarjo mukanaan, pitää varautua ilmaan pahimpaan. Tihkusateessa eivät he vielä suojiaan avaa, eihän se kastele, vaikka onkin harmittavaa. Suhjun yltyessä kaatosateeksi jää varjon avaaminen aatteeksi. Kun on jo valmiiksi märkä yltä ja päältä on aivan turhaa … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Yksinään

Hiljaisuus iski viiltohaavat korviini Tämä itse aiheutettu orpous saa uutta syvyyttä kun sähköposti ei kanna edes rosaviestejä minullle Yksikään ei ole yksinään onnistuja

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Ehkä onkin kesä

Ei lahjoja tarvitse etsiä, ne pitää vain huomata. Hämärtyvässä yössä ukkoskuurona kuivalle kasvimaalle iskevä ymmärrys: juuri nyt, tällä hetkellä, elämän suurin ongelma on 50 kutiavaa hyttysenpistoa.

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Itsesääli on sairautta

Kun epäonnistuminen ei olekaan tunne vaan täydellisyyttä lipova fakta, mieli on maassa. Mutta missä maassa? Olen niin hukassa, että voisin olla yhtä hyvin turistina Tunisiassa kuin Suomen vanhan maankamaran alla. Elämä etsii turvapaikkaa, vielä ilman pakolaisstatusta. Järjen kärjet osoittavat sitkeästi … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Maljapuhe II

Rohtuneet huuleni painautuvat ennen kehoitusta piimälasin reunojen kummallekin puolen kohotan maljan tilalta pääni ja taputan jännitystä olalle Puhallan mörön kurkustani saippuakuplan sisään ja hymyilen läpi seinien vääristyneiden virsien Kyllä Iloitsen Ihan Tossissani Olostani Seuralaiseni ! En lisää vitsiä loppuun en … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Tänään on kevät

Milloin silmut muuttuvat lehdiksi? Koska hämmennys onneksi? Kuivunut sydämein versoaa uutta ihmettä, kuuntelen kaivattua kasvua kuulokkeet korvilla. Oleko eksynyt, kun kaikki on vierasta, vai lopultakin perillä kun kaikki on rakasta? Kuljen pehmein askelin kysymysten päällä ja vaikka uppoaisin, en enää … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

27 vuotta

27 vuotta sitten runnoin itseni äitini läpi 27 vuotta ja tiet ovat vain kaidentuneet 27 vuotta aitaa hipoen, ei koskaan yli 27 vuotta syöksylaskua hiekalla 27 vuotta hermoraastetta pullattomin runinoin 27 vuotta kliinisesti elävänä 27 vuotta iätöntä huonommuutta 27 vuotta … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment

Kauan sitten – edelleen

Nykyään viisaatkin tietävät, ettei suru lopu suremalla. Eikä näillä kiloilla edes kehtaa istua syliin, ei vaikka osaksi uskoisikin jonkun pystyvän heijaamaan tämänikävän pois. Palelen, enkä kaipaa aurinkoa, vaan lämpöä. Tiedän menettäneeni iäksi turvasataman, mutten sure laituria vaan liputtomia laivoja. Energia … Continue reading

Posted in runoja | Tagged | Leave a comment