Tag Archives: toipuminen

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi peittää peilit pölyllä ristivedottaa ristiriidat ja kadottaa kaiut kuolemista Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni muoviset kerjäläisen kourat Kovan näppäimistön pehmittämät sormet kämmenien reunoilla sanoja anoen Kirjoita meille sydän Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään Olin jo liian vanha … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai, tajunnanvirtaa | Tagged , , , | 4 Comments

Pariton

Minä ja turhuuteni murrettu totuus taittaa ruskeaan kuin 70-luvun valokuva retrouskomus ja haalea sota päivää polttavalla kesäilmalla Koetan pystyttää pääni ilta viilenee kaskaiden sirinäksi sää pyytää alipukeutumaan järkeä ei voi konmarittaa hymyilen parittomana sukkana Minä ja tarkoitukseni

Posted in runoja | Tagged , | Leave a comment

Henkiin

Anna jalkojen viedä älä tekosyitä siedä Aivosi hokevat haikeaa koska kulku on vaikeaa Etenet tai ehkä palaat kestosuruasi halaat Anna jalkojen määrätä tahti mieli saa olla pelkkä vahti Perillä tulee kenties vielä joskus vastaan ruho kantaa päätä kuin ylipainoista lastaan … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 2 Comments

Päivän paras uutinen

Kipumassa kipuamassa päästä pälkähään masennuksen perijuuri perinjuurin juurihoidettava ettei se toistu mikä on vain toistunut sisähaukun haavoitukset vuosia kuosia muuttamatta mutamaata rämmin kunnes lämmin erottaa hyvät pakanoista ja minä jään lajittelupöydälle lukemaan leskenlehteä.

Posted in runoja | Tagged , | 4 Comments

Anteeksi

He löysivät minut kuin madon vadelmasta räkäisivät väärään mutaan ja jatkoivat matkojaan kuin väärin ajoitetun vitsin jälkeen Minä jäin selviytymään ilman elämää kuivuin ja paisuin yksin mudassa vesilasi aina käytännössä tyhjänä Tanssin jalattoman sadetanssin päästäkseni ravasta päästäkseni minusta koska loka … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , , , | Leave a comment

Keski-ikä on muodikasta vain tilastollisesti

Pimeässä minäkin olen kaunis. Pelkään pimeää. Kun on liian vanha kuollaksen nuorena, on aika vaihtaa kortit. Miksi pelata Hullunkursta perhettä vaikkei osaa pokeria? Katso pakkani, se on ässätön. Mitä teet, jos voitan sinut silti? Yön kauneus saa minut itkemään, mutta … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 4 Comments

Mörkö katosi

Kun mörkö katosi jäin pelkäämään tyhjää sängyn alustaa Täytyyhän olla vaarallista liittyä itsekseenhymyilevien joukkoon Sillä olemiseni vaihtoi suuntaa ja elämästä tuli samantien suunnatonta Enkä vieläkään ymmärrä miksi pelottaa irrottaa leijasta ukkosella ja sanoa hyvästit vihalle ennen vihamiestä Kuitenkin nyt olen … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 5 Comments

Minä vain

Ei mitään ihmeellistä, minä vain vai sittenkin jotain aivan kummallista kuitenkin on luonnollista, etten löytänyt itseäni ennen, kun etsin sanojen kuonan alta, ihosta repimällä vääristä paikoista sain vääriä totuuksia kun en vielä uskaltanut katsoa omin silmin, luottaa vahvuuteeni toisten lauseiden … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , | 5 Comments

Astun varjosta

Värjöttelin eilisen tuulissa kunnes nostin elävän pääni Astuin palaneen taloni varjosta ja noukin iholleni huomisen sateen ensipisaran Pelkään yhä unelmien turpeen palavan hiilimonoksidiksi pitkästyneiden lapsien tulitikkuleikeissä Opetan silti uutta sävelmää historialle, ajatuksilleni poluille, jotka resonoivat mollissa Toivo on uusiutuvin luonnonvara … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | Leave a comment

Juhannusta

Paarmoja. Paarmoja riittää. Enemmän kuin sääntöjä. Päänsisäisiä, järkeä järeämpiä. Hyttysiä, hyttysiä varjossa, inisevät vahingossa, kuin mieleni ristikuulusteluauringossa Ja kaukana kukkuu käki tarttuvaa sävelmää Suomi-filmeistä Enkä minä taio enää sulhasta, kiipeä aitojen yli Olen oppinut hyödyntämään portteja.

Posted in runoja | Tagged , , , | 2 Comments