Tag Archives: toivo

Koska tie on löydettävissä

Minä tahdon muuttaa peiliisi tehdä siitä arvoisesi ei enää pala kylmää lasia vaan rakastava kaiku sinusta Totuuksia on monia minä en viillä rikkinäisenäkään olen vain särkyneet sanat seinällä näe minut kiusaajien lauseiden läpi Sillä me kumpikin ansaitsemme enemmän kuin sallimme … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , , , | Leave a comment

Vaikka kylväisin, en tahdo niittää

Minä kylvän sanoja kuin pieniä tekoja. Vaikka mädätin jo kaikki siemenet, toivo voi kasvaa akanoistakin. Istuttaudutaan multaan toviksi, annetaan lauseiden ropista päällemme, keveän kevätkuuron painavia kirjaimia. Riisuttujen sanojen pistävässä valossa pelkäät hajoavasi, mutta olet vuosisadan kaunein sudenkorento, luja ja lupaava. … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 5 Comments

Toivo

Harmaa toivo jalkojeni alla haaveiden reunat purevat talvenrosoisia kantapäitä Näettekö? Kiltti tyttö kävelee unelmankirjavilla purkkapalloilla kuin ruusunpiikeillä

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , , , | 10 Comments

Mieluiten olisin kaunis

Osaan hankkia osuvia lahjoja kuljettaa sanoja unenrytmiin sekä kuunnella kahdella korvalla ja yhdellä kielellä kuin aika olisi rahaa ja myisin lottovoittoni Olen täynnä ymmärrystä suklaata ja maitoa sekä kuivattuja kyyneliä toivoa uskon ohi koska elämällä ei ole kulmakerrointa eikä taiteella … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | Leave a comment

Seurassa

Kun kaikki kappaleet ovat surullisia ja juustokin itkee vain ikävää, minä kirjoitan vieraakseni lentävän lehmän valeonnistumisten nietoksen ja vietellyn toivon. Kuin kiitoksetta elävä kissa koetan peitata perushaluni, rakentaa mielennälästä ruokakollaasin ja eettisesti kestävästi unohtaa miltä kylläinen nauru tuntuu. Kun kutsuvieraani … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | 2 Comments

Astun varjosta

Värjöttelin eilisen tuulissa kunnes nostin elävän pääni Astuin palaneen taloni varjosta ja noukin iholleni huomisen sateen ensipisaran Pelkään yhä unelmien turpeen palavan hiilimonoksidiksi pitkästyneiden lapsien tulitikkuleikeissä Opetan silti uutta sävelmää historialle, ajatuksilleni poluille, jotka resonoivat mollissa Toivo on uusiutuvin luonnonvara … Continue reading

Posted in runoja | Tagged , , , | Leave a comment

Sinusta en ole typerä

Sinä tulit viereeni, silitit karhein sormin: “Rakkaus kaipaa vain pienet unet vahvistuakseen.” “Usko on ennenkin tullut vasta 11. hetkellä.” Hymyilit liian julmasti ollaksesi ilkikurinen, liian lempeästi ollaksesi luotettava. Ja silti minä vastasin: “Olet minun rakkauteni, minun uskoni, laajentuneen sydämeni kylmä … Continue reading

Posted in runoja, runotorstai | Tagged , | 4 Comments