Pois varmuudesta
en tiedä minne, mutta miksi.
kaarnaveneet eksyvät vain joutuessaan vitriiniin
kartoista vähiten tuhoisin kaava on makuuhaavat
sulattelen alkupistettä
juhannuksen jälkilämmöissä tukeudun routaiseen tahtooni
vaikka päätökseni lähteä olisi mestaritason moka
pyyhin jalkani tottumuksen reunaan
ja hylkään kaanonminäni muistoiksi
jonnekin on pitkä matka
tässä on lähellä, kipeän lähellä, kipinän lähellä
sen kipinän joka polttaa ikimetsän