Omakuva 37 (Pelko on vanhanaikaista, soittakaa Imperial March)

Perunateatterissa säikyn varjokuvia ja hätkähdän jokaista säikäytyskohtausta
Syön elämääni kuin buliimikko, ahnaasti ja jokaista palaa katuen
Itken niin paljon kuin lääkkeet antavat myöden ja nauran oletusten mukaan
Enkä enää eksy Laitilaan

Orvaskeden sisässä kuplii tuli

Olen noita ja velho, taikuri ja takiainen
Joskus vielä paljastan pilvilinnani pohjapiirustuksen
Ehkä teen sinne vierashuoneen enkä vallihautaa
Tänään vaikenen kuin kullasta vaikka vain sanoissa on toivo

Ja

Jossain hyvin syvällä, ajatusten lattialautojen alla
narinana
olen ylpeä pakottamatta
ensimmäisestä vuosirenkaastani ja siitä toisestakin
Olkoon voimani kanssani

Avoin kirje, jota hän ei lue

Heikon jumalan pinnallinen kuolema
toi syksyn tälle vuosituhannelle

viipyilen vielä vuoden 1992 elokuussa
jolloin opin
etteivät aikuiset aina edes tahdo olla oikeassa
mutta lasten tehtävä on kuunnella heitä silti

Ruska tulee perinteisesti muuttumaan roskaksi
ja lehtipuhaltimien laulu soi kauniimpana
kuin virsi 78 pikkukoululaisten aamulauluna
kun pulpettiin ei saanut nojata

Minä muistan voinappien tuoksun
kuinka sivullinen voi sivuilla olla päähenkilö
kunhan kuvittelee tarinansa oikein
eikä alista sitä arvostelulle

punakynän painaumajälki läpi vihon
matematiikan kirjan sielun johon uskoin
ja mielen joka yhä taistelee vastaan
luokassa opettaja keskittyi aina virheisiin

minusta kasvoi jalat suossa -tyyppi
liian arka paetakseni
ystävällinen kunnes toisin todistetaan
ja vähintään kaksinkertainen

Kaksi Nolla Kaksi Kaksi
kun oikein keskityn voin kuulla
heikon jumalan luurangon kolisemassa päässäni
The animals went in two by two

kun oikein keskityn upotan heikon jumalan
suon kylmäävimpään silmäkkeeseen

Ei tämä ole murha tai tappo
eikä edes törkeä kuolemantuottamus
Hän säilöytyy yhä Facebookissa
voimaton piruparka

ja kuin Kiven Aleksis
MINÄ ELÄN

Suopursu

mummuni ei ollut koskaan vieno
hän oli kurjen huuto ja rahkasammaleen pehmeys
toisinaan hapan kuin punaiset marjat ämpärissään
toisinaan valoisan suopea tupasvilla
mutta aina vieraanvarainen
aito lotta
vielä 70 vuotta rintaman jälkeen
äiti, isoäiti, isoisoäiti
kasvoi surun ympärille kuten käppyrämännyt mukailevat lohkareita
tietäen, ettei vierivät kivet katkeroidu
eivätkä muuraimet ole koskaan makeampia kuin hallavuosien jälkeen

Ostoksilla

talvitakkia ostaessasi valitse aina lämpimin ja tummin
sillä hautajaisissa palelee aina
ja mitä lähemmäs päästät ihmisen
sitä varmemmin päädyt hänen muistotilaisuuteensa

kevättakkia ostaessasi valitse aina lämpimin ja tummin
sillä juhannuksetkin ovat usein kylmiä
etkä tahdo erottua hautajaiskuvista etikettiä rikkovana

Keväthymy

Muutama lämpenevä päivä ja aina vain valoisammat illat
ja taas minä muutun vääjäämättä kevätkenkäiseksi
Hymyilen pitkin katuja
kun jalat eivät enää uppoa loskaan
Eikä minua kiinnosta siviilisäätysi tai oletko siviilissä säädytön
vaan kioskisi suklaisin jäätelö
Minä kehrään aurinkoenergiaa ja venytän loisteeni varjoosi
ja sinä naurahdat kuluneelle huumorilleni, uudistuvalle hurmokselleni
eikä mikään voi olla täydellisempää
kuin nyt

Sähkökatkos

tuijotan neljättä iltaa kynttilää
liekki on minua elävämpi
puhelimen akku tyhjä kuten takkinikin
paristokello viilaa sekunteja huolella
Tapani-myrskystä tyhjyyteen

nöyryytys kaikuu häpeää häpeä inhoa inho vihaa
viimeiset viisi vuotta säännöllisen syrjittynä
pitää ymmärtää
ovat kateellisia
niillä on vaikeaa
oikeasti yritän
olen kateellinen
minulla on vaikeaa
viisi vuotta suurimpana oikeutena vahvuus
eikä tyhjässä hämärässä hämätä itsevihaa

en luule ajatuksiani teräviksi
silti ne viiltävät
keuhkoni vereslihalle
olen tukehtua hirviöhetkien hiljaisuuteen

ja
pieni tassu polvellani
vain vähän korkeammalla ruskeat silmät
ja hännän vatkaama kysymys
tehdäänkö jotain minun rakas rakas rakas isäntäni?
minä otan taluttimen ja pannan
ettei pimeä ahmisi sinuakin minulta

lumi nauraa muttei minulle
sinä pysyt vierelläni
maailman paras mörkövahti
ja kun nostan katseeni rotkoista

tähtitaivas on komeampi kuin koskaan

Osoitteeni

Ei mistään oikealle ja kierosti puoli yhteen saakka

pyykkivuoresta ja pahvilaatikkometsästä voi jo päätellä
ettei täältä löydy kapteenia tai johtajaa
Kadonneet Pikkarit löytyvät sohvatyynyn alta ja
krokotiilikin on vain pehmolelu

muutama yliystävällinen ajatus lennättää Mikä-Moka-Maahan
jossa vain mausteilla on tarpeeksi malttia vanheta aikuisiksi

hilpeitä mielipiteitä abortista ja muita aku ankattomia tarinoita

tarinassani iines uskaltaa kulkea housuitta
ja leenun paita ei koskaan ole liian avoin

mielikuvitusselkärangastani puuttuu nikama
rakensin siitä kuvitteellisen miehen itselleni
hänen jäljiltään kotini on unisiisti ja kohtuni asukiton
harvinaisen herrasmies, vaikka Herroja ei tähän yksiöön kaivata

kukaan ei ole valmis kritisoimaan minnin kenkävalintoja
tai mittaamaan hänen helmansa pituutta

kun olen aina vähän liian kiltti ja väärällä tavalla eksynyt
jää vaihtoehdoikseni hävetä itseni hengiltä
tai jakaa vapaamielisiä mielipitetäni vaikkapa abortista
jolla kohtuullistetaan kohdullisten elämää

mummo vaihtaa laiskan renkinsä pirteään apulaiseen
eivätkä heinäkasat tärise enää kuorsauksesta