Kiltin kapina

tarinassani iines uskaltaa kulkea housuitta
ja leenun paita ei koskaan ole liian avoin

mielikuvitusselkärangastani puuttuu nikama
rakensin siitä kuvitteellisen miehen itselleni
hänen jäljiltään kotini on unisiisti ja kohtuni asukiton
harvinaisen herrasmies, vaikka Herroja ei tähän yksiöön kaivata

kukaan ei ole valmis kritisoimaan minnin kenkävalintoja
tai mittaamaan hänen helmansa pituutta

kun olen aina vähän liian kiltti ja väärällä tavalla eksynyt
jää vaihtoehdoikseni hävetä itseni hengiltä
tai jakaa vapaamielisiä mielipitetäni vaikkapa abortista
jolla kohtuullistetaan kohdullisten elämää

mummo vaihtaa laiskan renkinsä pirteään apulaiseen
eivätkä heinäkasat tärise enää kuorsauksesta

susiparvi, kanalauma
etsin elämääni tuttuutta
rönsyni osuvat uppo-outoon aikakauteen
ja vaikka kotonani on ikävä
minulla on koti-ikävä

jos saisit valita
parittelisitko vai parkuisitko
nielisitkö punaisen pillerin vai lukisitko runoni loppuun

kulutettu aika tappaa meidät lopulta
vaikka me luulemme tappavamme aikaa
rönsyni kuristavat pehmopupun
vain koska kaneja ei saa satuttaa
enkä tiedä muusta kuin suvuttomasta lisääntymisestä

jos saisit valita
pynttäytyisitkö nykytaiteeksi vai pyristelisitkö nykyisyydestä eroon
liisaisitko vai Liisailisitko

entä, jos kertoisin sinun kuolleen juuri ennen postaukseni näkemistä
uskoisisitko että taivas on vain jäniksenkolo
jumalaisessa tammessa ja helvetin olevan viimeinen käyttöpäivä
superhyperalennuskuponkejen leikkaussaksille
vai valitsisitko leikkaussalin vihreän, koska se rauhoittaa

jos saisin valita
valitsisinko vai vajoaisinko sattuman huomaan
söisinkö ja joisinko sinut vai kanssasi

vaikka olemmekin vain pakallinen kortteja

tammikuussa sataa vettä kuin kesän raatoja
hiekka hukkuu liukastumisenestoyrityksiinsä

kuun puolessa välissä kaikki on liian köyhää ja dramaattista
kuun puolessa välissä kyyneleetkin ovat laiskoja

tammikuussa juhlitaan vain kuolleita
hiekka leviää koteihin kuin korona

 

miten vanheta arvokkaasti?
Miten ottaa itsensä vakavasti, kun virheistä ei saa enää huutia?

Me emme olleet kapinallisia, vaan vuolimme hiljaa puu-ukkoja.
Emmekä me kitsastelleet, vaikkei apuamme yleensä ymmärretty.
Mössykkämme kuluivat puhki kasvavissa päissämme
ja vaihtuivat myöhemmin ylioppilaslakkeihin.
Minunkaan hiukseni eivät ole enää pellavanvaaleat,
mutta silmäni ovat edelleen tuskallisen siniset.

Opitteko te sittemmin aikuiseksi, vai oletteko vain parempi esittäjä?
Minä nyin edelleen verstashuoneen ovea kiinni.
Etsin yhä hyväksyviä Aatuja ja kekseliäisyydelleni suuntaa.
Pyydän teiltä apua kuin kolmivuotiaana
ja anteeksi kuin 36-vuotiaana!
Kissankulman hometalosta on pidempi matka kunnanvaltuustoon
kuin Turun lähiöön. Suostuisitteko taas oppaakseni?

Toivosta kiinni pitäminen on tarpeellisin metku.
Kuten aina,
ystävällisin terveisin
Hilbert

elämä on vaarallinen tanner
ainoana puolustuksenani ystävällisyys
jopa alpakat osaavat juosta karkuun
joskus luin strategiaoppaan
mutta en osaa vieläkään sluibailla
tai nähdä tähtäimen läpi kuin itseni

tahdon syödä hänet palapalalta kuten se kapinallinen nainen
jonka suurin kapina on avata suklaalevy eri päästä kuin ohjekuva sanoo
vaikkei se usein syö suklaatakaan koska suklaa kuuluu vaan Pieneen suklaapuotiin
ei tosinaisen lanteille eikä vyötärölle sillä ilman vyötäröä ei nainen ole nainen
vaan jokin lähes ihmisenmuotoinen objekti ainakin jos katsojalla on läskifetissi

ja jokaisen palan jälkeen vannon etten oksenna enää ikinä

mutta se kapinallinen nainen oksentaa ja sylkee että mahtuisi kuvastomallien vaatteisiin
se näykki hänestäkin vain pieniä paloja pakon edestä työpaikkaravintolassa
ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kuinka hän laskee kurkunviipaleita ja pelkää koskevansa voihin
ja se elää suhteesta suhteeseen kuin kukka ja mehiläinen sillä yksinjääminen on vaarallisempaa kuin ylipaino
ja sen vaarat se tietää jo ala-asteen kouluterveydenhoitajan saarnauksista joista ei hiiskunut vanhemmilleenkaan

minä tahdon syödä hänet palapalalta sillä en minäkään purematta niele setäklubien kaikkivoipaisuutta

mutta en ole seksuaali enkä edes kannibaali niin oma egologinen lokeroni täyttyy paheksuvien pomojen epäsiunauksista
vatsahapponi tekevät hiljaa työtään mutteivat hänen kimpussaan kuten olisin toivonut vaan suklaan
jota huomioimattani söin taas levyllisen enemmän kuin se kapinallinen nainen jolle kokouksissa sanotaan
että sen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä että ajatus voitaisiin sivuttaa ja nauraa sitten sille saunaillassa äijäporukalla
”likkahan murjaisi melkein vitsin” vaikka ei tahtonut silläkään kertaa olla se joka pistää kahvit keittymään

sanovat sitä rakkaudeksi

(1) aamulla herätessäsi tajuat tehneesi päivän ensimmäisen virheen.
(2) tahdot jäädä peiton panttivangiksi ihanaan tukholma-syndroomaan.
(3) velvollisuus vetää sinua puoleensa mustan aukon vastustumattomuudella.
(4) joskus sinulla oli muitakin syitä kuin pakko. oven takaa paljastuu kaikissa kyynelien sävyissä rypevä maailma.
(5) et ole valmis. parasta ennen päiväyksesi meni jo 16 ess. 16 vuotta ennen sinun syntymääsi.
(6) kenties vielä aiemmin. viime sotien aikaan.
(7) isoisovanhempasi keräsivät traumatruuttiin kestokärsimyksiä suvullesi. tarkastat lukon 16. kertaa.
(8) 16 on turvakuusesi kaksipotenssiinkaksipotenssiinkaksi. olet pihalla. absurdi pelko puhaltaa luihin ja ytimiin.
(9) tiedät kodin ympäristöineen olevan vaarallisin paikka.
(10) olet lukenut hyvin kansallisen hätäkeskuspäivän ohjeita aina 11.2. väärä luku 16. 16. 16. 16!
(11) huutomerkki ei kertoma. joku on sotkenut työpisteesi. 16. joku vie luultavasti työsikin.
(12) lopeta käyttämästä kallista työaikaa kynien täsmäämiseen. et tahdo kenellekään tapahtuvan pahaa.
(13) 16. 16. takaisin kotiin bussilla 13. 16.16.16.16.16.
(14) on kuntosalin aika. kaikki 16 lusikkaasi ovat ruostuneet puhki.
(15) syytät lusikkateoriaa. jäät kotiin laskemaan 16 tauluasi. 16.16. 16.16.16.16. 16.16.16.16. 16.16.16.16. 16. 16.
(16) Yö on hetkellinen pelastaja.

tahtoisin kirjoittaa hymyjä
mutta olen vain nähnyt liian monta unta
joissa en ole vielä valinnut kirjaa esseetä varten
vaikka sen palautuspäivä oli jotakuinkin eilen
tahtoisin kirjoittaa väkivaltaa
mutta päädyn toistamaan vanhoja sanontoja
jotka kammottava kiltteyteni pehmentää
vaikka en ota ketään niskasta kiinni
tahtoisin kirjoittaa musiikkia
mutta olen rytmitajuton karhu Iittalan myymälässä
joka sijaitsee Salen vieressä Hämeenkadulla
vaikka piruettini tulkitaankin vain piruiluksi
tahtoisin kirjoittaa kirjaimellisesti
mutta näppäimistöni on liian kaukana laiskan linnasta
josta näen taivaan rannan kaipaavan vähän maalailua
vaikka sormeni tanssivat tähtien kanssa

Kierrän suoraan luoksesi sillä eksyminen on klisee
paitsi Hinnerjoen keskustassa
Aloitan kyselyt kuulumisista koska niin
antivastavastavastavallankumouksellisen kuuluukin
Vastaat valheiden olevan laiskoille
ja minä nyökkään koska en myöskään lajittele likapyykkiäni
Emmekä me ole hukassa tai susia vaan viattoman pihalla
näissä sanoissa jotka eivät kiinnosta
edes Hinnerjoen keskustan juorusetäkinostumaa
Piirrät tyylitellyn neliön harmaaseen hankeen
Jos elämä olisi matematiikkaa tapaamisemme olisi nyt totta

Kun olit hyvästellyt kauneuden
ja näit silloista vain kaiteet
Kun ohuet sukkahousut tuntuivat liian pitkän ajan sijoitukselta
ja koetit jyrsiä poikki turvaverkon viimeisiä nuoria
Kun kuolinilmoitukset olivat jäänne toivosta ja tuska kaiversi aivojasi

Mikä pysäytti sinut ennen STOP-merkkiä?

Älä sano: läheisten tahto
sillä edes sinä et pysty
toistamaan
epäinhimillistä epäitsekkyyttä
loputtomiin

tai pelkkää päättämättömyyttä
vaikka luulit jokaisen ideasi olleen aina väärä
Sillä ihminen on aina enemmän kuin diagnoosiensa summa
Tahdon tuolla puolen
tervalla janoa sammuttaessasi

löysit sillan ensimmäisen lankun
liukkaan mutta toden

ja sinä etenet
ja vielä joskus
ja täydestä syystä

rakastat itseäsi
kauneutta.