Kiltin kapina

tuijotan neljättä iltaa kynttilää
liekki on minua elävämpi
puhelimen akku tyhjä kuten takkinikin
paristokello viilaa sekunteja huolella
Tapani-myrskystä tyhjyyteen

nöyryytys kaikuu häpeää häpeä inhoa inho vihaa
viimeiset viisi vuotta säännöllisen syrjittynä
pitää ymmärtää
ovat kateellisia
niillä on vaikeaa
oikeasti yritän
olen kateellinen
minulla on vaikeaa
viisi vuotta suurimpana oikeutena vahvuus
eikä tyhjässä hämärässä hämätä itsevihaa

en luule ajatuksiani teräviksi
silti ne viiltävät
keuhkoni vereslihalle
olen tukehtua hirviöhetkien hiljaisuuteen

ja
pieni tassu polvellani
vain vähän korkeammalla ruskeat silmät
ja hännän vatkaama kysymys
tehdäänkö jotain minun rakas rakas rakas isäntäni?
minä otan taluttimen ja pannan
ettei pimeä ahmisi sinuakin minulta

lumi nauraa muttei minulle
sinä pysyt vierelläni
maailman paras mörkövahti
ja kun nostan katseeni rotkoista

tähtitaivas on komeampi kuin koskaan

uusi lumi tahmaa jään
tennareillakin pysyy pystyssä

kotona kuivat villasukat
ja pohjetta puskeva kissa
musiikkia sydänmuistista
ja kaiken uhallakin hymy

ei ehkä maailma, mutta kuitenkin
sinä olet rakkauden arvoinen

Ei mistään oikealle ja kierosti puoli yhteen saakka

pyykkivuoresta ja pahvilaatikkometsästä voi jo päätellä
ettei täältä löydy kapteenia tai johtajaa
Kadonneet Pikkarit löytyvät sohvatyynyn alta ja
krokotiilikin on vain pehmolelu

muutama yliystävällinen ajatus lennättää Mikä-Moka-Maahan
jossa vain mausteilla on tarpeeksi malttia vanheta aikuisiksi

tarinassani iines uskaltaa kulkea housuitta
ja leenun paita ei koskaan ole liian avoin

mielikuvitusselkärangastani puuttuu nikama
rakensin siitä kuvitteellisen miehen itselleni
hänen jäljiltään kotini on unisiisti ja kohtuni asukiton
harvinaisen herrasmies, vaikka Herroja ei tähän yksiöön kaivata

kukaan ei ole valmis kritisoimaan minnin kenkävalintoja
tai mittaamaan hänen helmansa pituutta

kun olen aina vähän liian kiltti ja väärällä tavalla eksynyt
jää vaihtoehdoikseni hävetä itseni hengiltä
tai jakaa vapaamielisiä mielipitetäni vaikkapa abortista
jolla kohtuullistetaan kohdullisten elämää

mummo vaihtaa laiskan renkinsä pirteään apulaiseen
eivätkä heinäkasat tärise enää kuorsauksesta

susiparvi, kanalauma
etsin elämääni tuttuutta
rönsyni osuvat uppo-outoon aikakauteen
ja vaikka kotonani on ikävä
minulla on koti-ikävä

jos saisit valita
parittelisitko vai parkuisitko
nielisitkö punaisen pillerin vai lukisitko runoni loppuun

kulutettu aika tappaa meidät lopulta
vaikka me luulemme tappavamme aikaa
rönsyni kuristavat pehmopupun
vain koska kaneja ei saa satuttaa
enkä tiedä muusta kuin suvuttomasta lisääntymisestä

jos saisit valita
pynttäytyisitkö nykytaiteeksi vai pyristelisitkö nykyisyydestä eroon
liisaisitko vai Liisailisitko

entä, jos kertoisin sinun kuolleen juuri ennen postaukseni näkemistä
uskoisisitko että taivas on vain jäniksenkolo
jumalaisessa tammessa ja helvetin olevan viimeinen käyttöpäivä
superhyperalennuskuponkejen leikkaussaksille
vai valitsisitko leikkaussalin vihreän, koska se rauhoittaa

jos saisin valita
valitsisinko vai vajoaisinko sattuman huomaan
söisinkö ja joisinko sinut vai kanssasi

vaikka olemmekin vain pakallinen kortteja

tammikuussa sataa vettä kuin kesän raatoja
hiekka hukkuu liukastumisenestoyrityksiinsä

kuun puolessa välissä kaikki on liian köyhää ja dramaattista
kuun puolessa välissä kyyneleetkin ovat laiskoja

tammikuussa juhlitaan vain kuolleita
hiekka leviää koteihin kuin korona

 

miten vanheta arvokkaasti?
Miten ottaa itsensä vakavasti, kun virheistä ei saa enää huutia?

Me emme olleet kapinallisia, vaan vuolimme hiljaa puu-ukkoja.
Emmekä me kitsastelleet, vaikkei apuamme yleensä ymmärretty.
Mössykkämme kuluivat puhki kasvavissa päissämme
ja vaihtuivat myöhemmin ylioppilaslakkeihin.
Minunkaan hiukseni eivät ole enää pellavanvaaleat,
mutta silmäni ovat edelleen tuskallisen siniset.

Opitteko te sittemmin aikuiseksi, vai oletteko vain parempi esittäjä?
Minä nyin edelleen verstashuoneen ovea kiinni.
Etsin yhä hyväksyviä Aatuja ja kekseliäisyydelleni suuntaa.
Pyydän teiltä apua kuin kolmivuotiaana
ja anteeksi kuin 36-vuotiaana!
Kissankulman hometalosta on pidempi matka kunnanvaltuustoon
kuin Turun lähiöön. Suostuisitteko taas oppaakseni?

Toivosta kiinni pitäminen on tarpeellisin metku.
Kuten aina,
ystävällisin terveisin
Hilbert

elämä on vaarallinen tanner
ainoana puolustuksenani ystävällisyys
jopa alpakat osaavat juosta karkuun
joskus luin strategiaoppaan
mutta en osaa vieläkään sluibailla
tai nähdä tähtäimen läpi kuin itseni

tahdon syödä hänet palapalalta kuten se kapinallinen nainen
jonka suurin kapina on avata suklaalevy eri päästä kuin ohjekuva sanoo
vaikkei se usein syö suklaatakaan koska suklaa kuuluu vaan Pieneen suklaapuotiin
ei tosinaisen lanteille eikä vyötärölle sillä ilman vyötäröä ei nainen ole nainen
vaan jokin lähes ihmisenmuotoinen objekti ainakin jos katsojalla on läskifetissi

ja jokaisen palan jälkeen vannon etten oksenna enää ikinä

mutta se kapinallinen nainen oksentaa ja sylkee että mahtuisi kuvastomallien vaatteisiin
se näykki hänestäkin vain pieniä paloja pakon edestä työpaikkaravintolassa
ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kuinka se laskee kurkunviipaleita ja pelkää koskevansa voihin
ja se elää suhteesta suhteeseen kuin kukka ja mehiläinen sillä yksinjääminen on vaarallisempaa kuin ylipaino
ja sen vaarat se tietää jo ala-asteen kouluterveydenhoitajan saarnauksista joista ei hiiskunut vanhemmilleenkaan

minä tahdon syödä hänet palapalalta sillä en minäkään purematta niele setäklubien kaikkivoipaisuutta

mutta en ole seksuaali enkä edes kannibaali niin oma egologinen lokeroni täyttyy paheksuvien pomojen epäsiunauksista
vatsahapponi tekevät hiljaa työtään mutteivat hänen kimpussaan kuten olisin toivonut vaan suklaan
jota huomioimattani söin taas levyllisen enemmän kuin se kapinallinen nainen jolle kokouksissa sanotaan
että sen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä että ajatus voitaisiin sivuttaa ja nauraa sitten sille saunaillassa äijäporukalla
”likkahan murjaisi melkein vitsin” vaikka ei tahtonut silläkään kertaa olla se joka pistää kahvit keittymään

sanovat sitä rakkaudeksi