Avoin kirje, jota hän ei lue

Heikon jumalan pinnallinen kuolema
toi syksyn tälle vuosituhannelle

viipyilen vielä vuoden 1992 elokuussa
jolloin opin
etteivät aikuiset aina edes tahdo olla oikeassa
mutta lasten tehtävä on kuunnella heitä silti

Ruska tulee perinteisesti muuttumaan roskaksi
ja lehtipuhaltimien laulu soi kauniimpana
kuin virsi 78 pikkukoululaisten aamulauluna
kun pulpettiin ei saanut nojata

Minä muistan voinappien tuoksun
kuinka sivullinen voi sivuilla olla päähenkilö
kunhan kuvittelee tarinansa oikein
eikä alista sitä arvostelulle

punakynän painaumajälki läpi vihon
matematiikan kirjan sielun johon uskoin
ja mielen joka yhä taistelee vastaan
luokassa opettaja keskittyi aina virheisiin

minusta kasvoi jalat suossa -tyyppi
liian arka paetakseni
ystävällinen kunnes toisin todistetaan
ja vähintään kaksinkertainen

Kaksi Nolla Kaksi Kaksi
kun oikein keskityn voin kuulla
heikon jumalan luurangon kolisemassa päässäni
The animals went in two by two

kun oikein keskityn upotan heikon jumalan
suon kylmäävimpään silmäkkeeseen

Ei tämä ole murha tai tappo
eikä edes törkeä kuolemantuottamus
Hän säilöytyy yhä Facebookissa
voimaton piruparka

ja kuin Kiven Aleksis
MINÄ ELÄN

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.