Ostoksilla

talvitakkia ostaessasi valitse aina lämpimin ja tummin
sillä hautajaisissa palelee aina
ja mitä lähemmäs päästät ihmisen
sitä varmemmin päädyt hänen muistotilaisuuteensa

kevättakkia ostaessasi valitse aina lämpimin ja tummin
sillä juhannuksetkin ovat usein kylmiä
etkä tahdo erottua hautajaiskuvista etikettiä rikkovana

Keväthymy

Muutama lämpenevä päivä ja aina vain valoisammat illat
ja taas minä muutun vääjäämättä kevätkenkäiseksi
Hymyilen pitkin katuja
kun jalat eivät enää uppoa loskaan
Eikä minua kiinnosta siviilisäätysi tai oletko siviilissä säädytön
vaan kioskisi suklaisin jäätelö
Minä kehrään aurinkoenergiaa ja venytän loisteeni varjoosi
ja sinä naurahdat kuluneelle huumorilleni, uudistuvalle hurmokselleni
eikä mikään voi olla täydellisempää
kuin nyt

Sähkökatkos

tuijotan neljättä iltaa kynttilää
liekki on minua elävämpi
puhelimen akku tyhjä kuten takkinikin
paristokello viilaa sekunteja huolella
Tapani-myrskystä tyhjyyteen

nöyryytys kaikuu häpeää häpeä inhoa inho vihaa
viimeiset viisi vuotta säännöllisen syrjittynä
pitää ymmärtää
ovat kateellisia
niillä on vaikeaa
oikeasti yritän
olen kateellinen
minulla on vaikeaa
viisi vuotta suurimpana oikeutena vahvuus
eikä tyhjässä hämärässä hämätä itsevihaa

en luule ajatuksiani teräviksi
silti ne viiltävät
keuhkoni vereslihalle
olen tukehtua hirviöhetkien hiljaisuuteen

ja
pieni tassu polvellani
vain vähän korkeammalla ruskeat silmät
ja hännän vatkaama kysymys
tehdäänkö jotain minun rakas rakas rakas isäntäni?
minä otan taluttimen ja pannan
ettei pimeä ahmisi sinuakin minulta

lumi nauraa muttei minulle
sinä pysyt vierelläni
maailman paras mörkövahti
ja kun nostan katseeni rotkoista

tähtitaivas on komeampi kuin koskaan

Osoitteeni

Ei mistään oikealle ja kierosti puoli yhteen saakka

pyykkivuoresta ja pahvilaatikkometsästä voi jo päätellä
ettei täältä löydy kapteenia tai johtajaa
Kadonneet Pikkarit löytyvät sohvatyynyn alta ja
krokotiilikin on vain pehmolelu

muutama yliystävällinen ajatus lennättää Mikä-Moka-Maahan
jossa vain mausteilla on tarpeeksi malttia vanheta aikuisiksi

hilpeitä mielipiteitä abortista ja muita aku ankattomia tarinoita

tarinassani iines uskaltaa kulkea housuitta
ja leenun paita ei koskaan ole liian avoin

mielikuvitusselkärangastani puuttuu nikama
rakensin siitä kuvitteellisen miehen itselleni
hänen jäljiltään kotini on unisiisti ja kohtuni asukiton
harvinaisen herrasmies, vaikka Herroja ei tähän yksiöön kaivata

kukaan ei ole valmis kritisoimaan minnin kenkävalintoja
tai mittaamaan hänen helmansa pituutta

kun olen aina vähän liian kiltti ja väärällä tavalla eksynyt
jää vaihtoehdoikseni hävetä itseni hengiltä
tai jakaa vapaamielisiä mielipitetäni vaikkapa abortista
jolla kohtuullistetaan kohdullisten elämää

mummo vaihtaa laiskan renkinsä pirteään apulaiseen
eivätkä heinäkasat tärise enää kuorsauksesta

en syö sushia, nautin vain viihteeni raakana

susiparvi, kanalauma
etsin elämääni tuttuutta
rönsyni osuvat uppo-outoon aikakauteen
ja vaikka kotonani on ikävä
minulla on koti-ikävä

jos saisit valita
parittelisitko vai parkuisitko
nielisitkö punaisen pillerin vai lukisitko runoni loppuun

kulutettu aika tappaa meidät lopulta
vaikka me luulemme tappavamme aikaa
rönsyni kuristavat pehmopupun
vain koska kaneja ei saa satuttaa
enkä tiedä muusta kuin suvuttomasta lisääntymisestä

jos saisit valita
pynttäytyisitkö nykytaiteeksi vai pyristelisitkö nykyisyydestä eroon
liisaisitko vai Liisailisitko

entä, jos kertoisin sinun kuolleen juuri ennen postaukseni näkemistä
uskoisisitko että taivas on vain jäniksenkolo
jumalaisessa tammessa ja helvetin olevan viimeinen käyttöpäivä
superhyperalennuskuponkejen leikkaussaksille
vai valitsisitko leikkaussalin vihreän, koska se rauhoittaa

jos saisin valita
valitsisinko vai vajoaisinko sattuman huomaan
söisinkö ja joisinko sinut vai kanssasi

vaikka olemmekin vain pakallinen kortteja

Arvoisa kunnanvaltuuston puheenjohtaja,

miten vanheta arvokkaasti?
Miten ottaa itsensä vakavasti, kun virheistä ei saa enää huutia?

Me emme olleet kapinallisia, vaan vuolimme hiljaa puu-ukkoja.
Emmekä me kitsastelleet, vaikkei apuamme yleensä ymmärretty.
Mössykkämme kuluivat puhki kasvavissa päissämme
ja vaihtuivat myöhemmin ylioppilaslakkeihin.
Minunkaan hiukseni eivät ole enää pellavanvaaleat,
mutta silmäni ovat edelleen tuskallisen siniset.

Opitteko te sittemmin aikuiseksi, vai oletteko vain parempi esittäjä?
Minä nyin edelleen verstashuoneen ovea kiinni.
Etsin yhä hyväksyviä Aatuja ja kekseliäisyydelleni suuntaa.
Pyydän teiltä apua kuin kolmivuotiaana
ja anteeksi kuin 36-vuotiaana!
Kissankulman hometalosta on pidempi matka kunnanvaltuustoon
kuin Turun lähiöön. Suostuisitteko taas oppaakseni?

Toivosta kiinni pitäminen on tarpeellisin metku.
Kuten aina,
ystävällisin terveisin
Hilbert