Raakaa

tahdon syödä hänet palapalalta kuten se kapinallinen nainen
jonka suurin kapina on avata suklaalevy eri päästä kuin ohjekuva sanoo
vaikkei se usein syö suklaatakaan koska suklaa kuuluu vaan Pieneen suklaapuotiin
ei tosinaisen lanteille eikä vyötärölle sillä ilman vyötäröä ei nainen ole nainen
vaan jokin lähes ihmisenmuotoinen objekti ainakin jos katsojalla on läskifetissi

ja jokaisen palan jälkeen vannon etten oksenna enää ikinä

mutta se kapinallinen nainen oksentaa ja sylkee että mahtuisi kuvastomallien vaatteisiin
se näykki hänestäkin vain pieniä paloja pakon edestä työpaikkaravintolassa
ettei kukaan kiinnittäisi huomiota kuinka hän laskee kurkunviipaleita ja pelkää koskevansa voihin
ja se elää suhteesta suhteeseen kuin kukka ja mehiläinen sillä yksinjääminen on vaarallisempaa kuin ylipaino
ja sen vaarat se tietää jo ala-asteen kouluterveydenhoitajan saarnauksista joista ei hiiskunut vanhemmilleenkaan

minä tahdon syödä hänet palapalalta sillä en minäkään purematta niele setäklubien kaikkivoipaisuutta

mutta en ole seksuaali enkä edes kannibaali niin oma egologinen lokeroni täyttyy paheksuvien pomojen epäsiunauksista
vatsahapponi tekevät hiljaa työtään mutteivat hänen kimpussaan kuten olisin toivonut vaan suklaan
jota huomioimattani söin taas levyllisen enemmän kuin se kapinallinen nainen jolle kokouksissa sanotaan
että sen pitäisi uskaltaa sanoa mielipiteensä että ajatus voitaisiin sivuttaa ja nauraa sitten sille saunaillassa äijäporukalla
”likkahan murjaisi melkein vitsin” vaikka ei tahtonut silläkään kertaa olla se joka pistää kahvit keittymään

sanovat sitä rakkaudeksi

16

(1) aamulla herätessäsi tajuat tehneesi päivän ensimmäisen virheen.
(2) tahdot jäädä peiton panttivangiksi ihanaan tukholma-syndroomaan.
(3) velvollisuus vetää sinua puoleensa mustan aukon vastustumattomuudella.
(4) joskus sinulla oli muitakin syitä kuin pakko. oven takaa paljastuu kaikissa kyynelien sävyissä rypevä maailma.
(5) et ole valmis. parasta ennen päiväyksesi meni jo 16 ess. 16 vuotta ennen sinun syntymääsi.
(6) kenties vielä aiemmin. viime sotien aikaan.
(7) isoisovanhempasi keräsivät traumatruuttiin kestokärsimyksiä suvullesi. tarkastat lukon 16. kertaa.
(8) 16 on turvakuusesi kaksipotenssiinkaksipotenssiinkaksi. olet pihalla. absurdi pelko puhaltaa luihin ja ytimiin.
(9) tiedät kodin ympäristöineen olevan vaarallisin paikka.
(10) olet lukenut hyvin kansallisen hätäkeskuspäivän ohjeita aina 11.2. väärä luku 16. 16. 16. 16!
(11) huutomerkki ei kertoma. joku on sotkenut työpisteesi. 16. joku vie luultavasti työsikin.
(12) lopeta käyttämästä kallista työaikaa kynien täsmäämiseen. et tahdo kenellekään tapahtuvan pahaa.
(13) 16. 16. takaisin kotiin bussilla 13. 16.16.16.16.16.
(14) on kuntosalin aika. kaikki 16 lusikkaasi ovat ruostuneet puhki.
(15) syytät lusikkateoriaa. jäät kotiin laskemaan 16 tauluasi. 16.16. 16.16.16.16. 16.16.16.16. 16.16.16.16. 16. 16.
(16) Yö on hetkellinen pelastaja.

Eräänlaista realityä

tahtoisin kirjoittaa hymyjä
mutta olen vain nähnyt liian monta unta
joissa en ole vielä valinnut kirjaa esseetä varten
vaikka sen palautuspäivä oli jotakuinkin eilen
tahtoisin kirjoittaa väkivaltaa
mutta päädyn toistamaan vanhoja sanontoja
jotka kammottava kiltteyteni pehmentää
vaikka en ota ketään niskasta kiinni
tahtoisin kirjoittaa musiikkia
mutta olen rytmitajuton karhu Iittalan myymälässä
joka sijaitsee Salen vieressä Hämeenkadulla
vaikka piruettini tulkitaankin vain piruiluksi
tahtoisin kirjoittaa kirjaimellisesti
mutta näppäimistöni on liian kaukana laiskan linnasta
josta näen taivaan rannan kaipaavan vähän maalailua
vaikka sormeni tanssivat tähtien kanssa

Keskustassa kello 12:54

Kierrän suoraan luoksesi sillä eksyminen on klisee
paitsi Hinnerjoen keskustassa
Aloitan kyselyt kuulumisista koska niin
antivastavastavastavallankumouksellisen kuuluukin
Vastaat valheiden olevan laiskoille
ja minä nyökkään koska en myöskään lajittele likapyykkiäni
Emmekä me ole hukassa tai susia vaan viattoman pihalla
näissä sanoissa jotka eivät kiinnosta
edes Hinnerjoen keskustan juorusetäkinostumaa
Piirrät tyylitellyn neliön harmaaseen hankeen
Jos elämä olisi matematiikkaa tapaamisemme olisi nyt totta

Kun olit hyvästellyt kauneuden

Kun olit hyvästellyt kauneuden
ja näit silloista vain kaiteet
Kun ohuet sukkahousut tuntuivat liian pitkän ajan sijoitukselta
ja koetit jyrsiä poikki turvaverkon viimeisiä nuoria
Kun kuolinilmoitukset olivat jäänne toivosta ja tuska kaiversi aivojasi

Mikä pysäytti sinut ennen STOP-merkkiä?

Älä sano: läheisten tahto
sillä edes sinä et pysty
toistamaan
epäinhimillistä epäitsekkyyttä
loputtomiin

tai pelkkää päättämättömyyttä
vaikka luulit jokaisen ideasi olleen aina väärä
Sillä ihminen on aina enemmän kuin diagnoosiensa summa
Tahdon tuolla puolen
tervalla janoa sammuttaessasi

löysit sillan ensimmäisen lankun
liukkaan mutta toden

ja sinä etenet
ja vielä joskus
ja täydestä syystä

rakastat itseäsi
kauneutta.

Jumaltenkierrätyskeskus

jumaltenkierrätyskeskuksessa haisee rikiltä ja sunnuntailta
liian isot kengät seisovat parittomina sekavassa rivissä

kuntoutettavat enkelit sekä vaikeasti työllistettävät demonit
lajittelevat käskyjä ja syntejä muovi- ja metallilaatikoihin

liian vanhaksi eläneet profeetat etsivät teekupillisten välissä
toimivia sädekehiä sähkö- ja elektroniikkaromun laarista
lakisääteisillä tauoilla he istuvat pyhäkön penkeillä
määrittelemässä maailmanloppuja uudelleen

puoliunohtuneet pyhimykset valitsevat maalinsa tarkasti
ja kulahtaneet kalusteet saavat pintaansa liturgiset värit

opiskelijakortilla saa 20 % alennuksen yli viiden euron ostoista
mutta sängyt kannattaa ehdottomasti ostaa muualta

Rotta

rotta tosiaan
syöt tiesi läpi vaikka harmaan seinän
eikä home estä sinua tuntemasta oloasi kotoiseksi
eikä sinulla ole omaisuutta
vaikka moni ominaisuutesi ansaitsisi kehyksekseen muutakin kuin loukon
rotta tosiaan
selviydyt kun muut taistelevat
elät kun toiset lamaantuvat
varas ja tuhotyöntekijä vai kruunuton kuningatar yhteiskunnan rajamailla
rotta tosiaan
nostaisin hattuani, jos et olisi jo syönyt sitä

Kuun valossa

Minä tunnen kuun vetovoiman vetoavampana kuin maan.
Se kutsuu minut tanssiin, ilman elefanttiefektiä.
Aistin vihreät hiirenkorvat paljaita jalkapohjiani vasten
ja nauran kuin en ikinä olisi oppinut sanojen sisältöä.
Aurinko on kaukana ja vaikka kuu on kivinen möykky
se kuiskii minulle keijujen kielellä, tärykalvojeni turmioksi.
Tänä yönä ei haittaa, vaikka en osaa rakastaa
kuukin on kylmä ja silti sulkee pariskunnat syleilyynsä.
Aamulla ehkä kastehelmet jäätyvät, mutta
nyt uskon kirsikankukkien käyvän ravinnosta.

Vaikeaa

kuinka vaikeaa on toivottaa toiset helvettiin
ku kiroilu on väärin ja joutuu synonyymeja ettiin

ja kiusaajat jauhaa vuodesta toiseen ihmisiä paskaks
ei vittupäistä pääse eroon vaik päätyy ihmismurskaks

kuinka tahtoisin sanoa että kaikki järjestyy
mut millon oikeus tapahtuu ja vääryys estyy

enkä väitä ettei meillä toivoa enää oisi
sanon vaan, ettei kukaan huviksensa loisi

valtion kukkarolla nyt ku ei ennen pidetty huolta
miks mä yritän pitää vaan muiden puolta

ja kaikki jatkuu samana vaik mä oisin poissa
pari kyyneltä vaa enemmän läheisten kasvoissa

en mä taho tuhoutua tai ees tuohtua
etin maailman tolkkua, ymmärryksen lohtua

eniten tahtoisin uskoa itteeni tai karmaan
mut itsesääli tuhoo jokasen aivosolun harmaan

pitäis päästä elämässä eteenpäin vaikka väkisin
mut pelkään eksymistä vaik palkinnon jo näkisin

eikä tässä oo mitään kaunista ja jaloa
pidän vaan ittestäni ihan turhaa haloa

mut en mää silti itteeni paskiaiseks tunnusta
vaik siten pääsis ehkä taviksen hunnusta

pitäs olla enemmän vaikka oon jo liikaa
särki kasvattaa järkeä, mä syön vaa siikaa

väkiluku kasvaa ja niin uudet suuret julmuritki
ite väsyn kaikkeen ja muhun sarjahurmuritki

tähän vielä joku hieno ja viisas lopetusopetus
multa loppu usko ku on kunnon kotikasvatus

Heittiö

Koetin täyttää asunnon kodiksi
peittää peilit pölyllä
ristivedottaa ristiriidat
ja kadottaa kaiut kuolemista

Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni
muoviset kerjäläisen kourat
Kovan näppäimistön pehmittämät sormet
kämmenien reunoilla sanoja anoen

Kirjoita meille sydän
Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään
Olin jo lian vanha perhoseksi
kykenemätön kyltymätön katuva

Käsillä oli käsittämätön kiire
ne huitoivat kuristavan ilman kaulalta
painautuivat rinnoilleni ja huusivat
tästä ulos tyhmä lapsi

Valutin sanoja
kuin spagettia siivilässä
kipuni on linnani
näkymätön näkymättömyys

Kädet hymyilivät lasikaltereiden siruja
nojasivat suklaan hautakumpuun kuin pelastusrenkaaseen
nostivat peukalonsa pystyyn ja kielsivät
hukkumasta toiste vartijattomaan vankilaan

Pöly painoi päänsä olalleni
hyvin tehty on puoliksi pedattu
ja joskus maksimalisti ei ole vain
epäonnistunut askeetikko

Hanna-Maijan heittiö on kodin <3