Kategoria: runo

wuhan nuhan vuoksi uudenmaan eristys
edistys orwellmainen, limainen
katsoimme vain: ryhmähauta
pitämättömät monttubileet
bideet silminä isoveljellä
yhtä kaikki etänä

olet uteliaana pettymys- ja suklaalaastin alla
valmiina rakastamaan
jokaista vastaantulijaa joka on loogisesti lämmin
yrität kertoa ettet ymmärrä ettet tahallasi vaikket vahingossakaan
ja kuinka voisit olla hyvä kun et osaa edes laulaa

minä koetan integroida sinut filosofiaan maksaa laskut puolestasi ja päivittää cv:si

älä huoli rakas pieni minä
vielä joskus keksimme yhdessä ylpeydellemme kotiintuloajan

janoatko kohteliaisuuksiani
kun istumme vastatusten
kaatamani sirotin hiljaa pöydällä
eikä ole muuta
kuin suustani päässyt sammakko
jonka tahmea kieli pyytää armoasi
mutta saa saaliikseen vain
pöyristyttävän röyhkeitä kärpäsiä
ja silmäsuolaa

Poltan sanani paperilla
tekstiviestiajan nuorena
saan viestini jumaloletetulle
tiivistettyä sätkäpaperille

siunattujen röökipurujen ympärillä
kahdeksantoista henkosen avustamina
sanani joogaavat savuksi
ilmakehien ohi kohti taivasta

en pyydä perinteistä keuhkosyöpää
tai edes keuhkoahtaumatautia
en viitsi edes vitsailla maailman rauhasta
kun lähes jokainen sotasankari kiittää jumalaa

rukoustuhka punoittaa hetken toivoa
ehkä korkeudessa luetaan toiveeni
joka päättäjille on jo liikaa
että tuet riittäisivät koko kuuksi

ja ystävä pysyisi erossa parvekkeen kaiteista
ja naapurin vauva ei itkisi koko yötä
ja minua ei sentään lyötäisi koulussa
ja polveni kestäisi nämäkin liukkaat

heitän uhritumpin tuhka-astiaan
varani eivät riitä mielen kauneusleikkaukseen
mutta ehkä jumaloletettu uskoo silti sieluuni
kun en syö sanojani vaan poltan ne

Tänään larppaan huijarisyndroomaista
kuvitellaan yhdessä minulle hatara pystyvyys
hymynaispatsas ja oma kotivelho

avoimuus auttaa pelkoihin
mutta minä
perustan vaatetukseni satuihin

kuvitellaan yhdessä uikuttaminen viisaudeksi
itku taiteeksi ja yksisarvissatula

ehkä huomenna olen edelleen jumissa hississä
jossa vain leikkiminen on vaaratonta

mutta tänään

näyttelen osaamattomuuteni olevan kätkössä

en tahdo olla enää ei-kenenkään-maa
jonka rajat määrittävät vain vihollisuudet
en tahdo olla enää hylätty revitty tanner

tahdon olla turvallisesti aidattu puutarha
jonka rajat on tehty näkyviksi rakkaudella
tahdon olla vehreä luotettava piha

Sure
niin minäkin surisin
jos aikamme olisivat kääntyneet toisin
muista myös välillä pitää kyyneltauko ja
Elää
sillä niin minäkin eläisin
vaikka aikamme olisivat kääntyneet toisin
Sillä, kuten yhdessä opettelimme,
mikään ei ole tärkeämpää kuin nyt
mutta hyvin lähellä, ei edes pallon tönäisyn päässä
on, että on saanut rakastaa ja
tullut rakastetuksi

Whamageddon marraskuun lopussa
lumisadepallon muovihanki leijuu
kuulen ketun tuhahtavan kämmenelläni
ravistan ryönäsateen uudelleen

päiväni on häiriintynyt

7,90€ ja huono omatunto
pieni saastelahja itselle
Kiinan epämääräisistä oloista
tiedostaminen syö kauneutta

poskilihakseni kokeilevat hymyä

kun on niin syksy
että pääväreistä puuttuvat muutkin
kuin sininen
ja yö kulkee ympyrää
niin että aamut tunnistaa vain kellonsoinnista
voi vain uppoutua kaiken turhuuteen
tai antaa häivähdyksen iloa itselleen
I’ll give it to someone special

Tänään on mahtava päivä

Perunateatterissa säikyn varjokuvia ja hätkähdän jokaista säikäytyskohtausta
Syön elämääni kuin buliimikko, ahnaasti ja jokaista palaa katuen
Itken niin paljon kuin lääkkeet antavat myöden ja nauran oletusten mukaan
Enkä enää eksy Laitilaan

Orvaskeden sisässä kuplii tuli

Olen noita ja velho, taikuri ja takiainen
Joskus vielä paljastan pilvilinnani pohjapiirustuksen
Ehkä teen sinne vierashuoneen enkä vallihautaa
Tänään vaikenen kuin kullasta vaikka vain sanoissa on toivo

Ja

Jossain hyvin syvällä, ajatusten lattialautojen alla
narinana
olen ylpeä pakottamatta
ensimmäisestä vuosirenkaastani ja siitä toisestakin
Olkoon voimani kanssani

Heikon jumalan pinnallinen kuolema
toi syksyn tälle vuosituhannelle

viipyilen vielä vuoden 1992 elokuussa
jolloin opin
etteivät aikuiset aina edes tahdo olla oikeassa
mutta lasten tehtävä on kuunnella heitä silti

Ruska tulee perinteisesti muuttumaan roskaksi
ja lehtipuhaltimien laulu soi kauniimpana
kuin virsi 78 pikkukoululaisten aamulauluna
kun pulpettiin ei saanut nojata

Minä muistan voinappien tuoksun
kuinka sivullinen voi sivuilla olla päähenkilö
kunhan kuvittelee tarinansa oikein
eikä alista sitä arvostelulle

punakynän painaumajälki läpi vihon
matematiikan kirjan sielun johon uskoin
ja mielen joka yhä taistelee vastaan
luokassa opettaja keskittyi aina virheisiin

minusta kasvoi jalat suossa -tyyppi
liian arka paetakseni
ystävällinen kunnes toisin todistetaan
ja vähintään kaksinkertainen

Kaksi Nolla Kaksi Kaksi
kun oikein keskityn voin kuulla
heikon jumalan luurangon kolisemassa päässäni
The animals went in two by two

kun oikein keskityn upotan heikon jumalan
suon kylmäävimpään silmäkkeeseen

Ei tämä ole murha tai tappo
eikä edes törkeä kuolemantuottamus
Hän säilöytyy yhä Facebookissa
voimaton piruparka

ja kuin Kiven Aleksis
MINÄ ELÄN