Koetin täyttää asunnon kodiksi
peittää peilit pölyllä
ristivedottaa ristiriidat
ja kadottaa kaiut kuolemista
Kaaoksen keskeltä löysin vain käteni
muoviset kerjäläisen kourat
Kovan näppäimistön pehmittämät sormet
kämmenien reunoilla sanoja anoen
Kirjoita meille sydän
Heltymätön näyttö narisi tyhjyyttään
Olin jo lian vanha perhoseksi
kykenemätön kyltymätön katuva
Käsillä oli käsittämätön kiire
ne huitoivat kuristavan ilman kaulalta
painautuivat rinnoilleni ja huusivat
tästä ulos tyhmä lapsi
Valutin sanoja
kuin spagettia siivilässä
kipuni on linnani
näkymätön näkymättömyys
Kädet hymyilivät lasikaltereiden siruja
nojasivat suklaan hautakumpuun kuin pelastusrenkaaseen
nostivat peukalonsa pystyyn ja kielsivät
hukkumasta toiste vartijattomaan vankilaan
Pöly painoi päänsä olalleni
hyvin tehty on puoliksi pedattu
ja joskus maksimalisti ei ole vain
epäonnistunut askeetikko
Hanna-Maijan heittiö on kodin <3