Minä tunnen kuun vetovoiman vetoavampana kuin maan.
Se kutsuu minut tanssiin, ilman elefanttiefektiä.
Aistin vihreät hiirenkorvat paljaita jalkapohjiani vasten
ja nauran kuin en ikinä olisi oppinut sanojen sisältöä.
Aurinko on kaukana ja vaikka kuu on kivinen möykky
se kuiskii minulle keijujen kielellä, tärykalvojeni turmioksi.
Tänä yönä ei haittaa, vaikka en osaa rakastaa
kuukin on kylmä ja silti sulkee pariskunnat syleilyynsä.
Aamulla ehkä kastehelmet jäätyvät, mutta
nyt uskon kirsikankukkien käyvän ravinnosta.