olen hotkinut pikkumyyni henkeni pitimiksi
en osaa enää kysyä olisiko mamman käsilaukussa
huomiosuurimoita rakastettavuuden nälkääni
nielty pikkumyy aiheuttaa vain mahansuruja
siitä tiedän sen sentään elävän
Omakuva 40 eli miten hankkiutua syntymälahjasta eroon
En toivo pahaa hyvää tahtoneille
tahdittomille tahdottomille tai julmillekaan
tahdon vaan lahjauskostani eroon
kuin enkelit kurkkuaan kuristavista siivistään
syntisäkkisyntipukkisyntihelvetti
kun pyhäkoulutyttö ja kiukkuateisti kohtaavat
vain estyneisyys kelpaa vahdiksi
ettei tulisi ruhjeita tai rumpusooloa
sylkiroiskeet synnin palkkana
toivon hyvää hyvää tahtoneille
tahdittomille tahdottomille ja rakkaille
ja itselleni vaikka en vielä ole kuin eksynyt lahna
jeesuksettomassa yrttitarhassa
Loppukesä
eloisan eielostelevasti pukeutuneena
vielä hetken uskallan paljastaa olkapääni luonnolle
hurjalle luonnolle
joka jo tutkii paljaita nilkkojani
lähes hellästi, askeleen päässä vilusta
sallin kosketuksen kainosti kuin oranssit pihlajanmarjat
pinkillä sateenvarjollani rumpuetydi
eikä ilmakaan malta pysyä paikoillaan
minä en lennä etelään
minä muutan tähän hetkeen
Kun lepakko ei enää iskenyt silmää
wuhan nuhan vuoksi uudenmaan eristys
edistys orwellmainen, limainen
katsoimme vain: ryhmähauta
pitämättömät monttubileet
bideet silminä isoveljellä
yhtä kaikki etänä
Älä huoli
olet uteliaana pettymys- ja suklaalaastin alla
valmiina rakastamaan
jokaista vastaantulijaa joka on loogisesti lämmin
yrität kertoa ettet ymmärrä ettet tahallasi vaikket vahingossakaan
ja kuinka voisit olla hyvä kun et osaa edes laulaa
minä koetan integroida sinut filosofiaan maksaa laskut puolestasi ja päivittää cv:si
älä huoli rakas pieni minä
vielä joskus keksimme yhdessä ylpeydellemme kotiintuloajan
Janottaako suola kärpäsiä?
janoatko kohteliaisuuksiani
kun istumme vastatusten
kaatamani sirotin hiljaa pöydällä
eikä ole muuta
kuin suustani päässyt sammakko
jonka tahmea kieli pyytää armoasi
mutta saa saaliikseen vain
pöyristyttävän röyhkeitä kärpäsiä
ja silmäsuolaa
Rukous
Poltan sanani paperilla
tekstiviestiajan nuorena
saan viestini jumaloletetulle
tiivistettyä sätkäpaperille
siunattujen röökipurujen ympärillä
kahdeksantoista henkosen avustamina
sanani joogaavat savuksi
ilmakehien ohi kohti taivasta
en pyydä perinteistä keuhkosyöpää
tai edes keuhkoahtaumatautia
en viitsi edes vitsailla maailman rauhasta
kun lähes jokainen sotasankari kiittää jumalaa
rukoustuhka punoittaa hetken toivoa
ehkä korkeudessa luetaan toiveeni
joka päättäjille on jo liikaa
että tuet riittäisivät koko kuuksi
ja ystävä pysyisi erossa parvekkeen kaiteista
ja naapurin vauva ei itkisi koko yötä
ja minua ei sentään lyötäisi koulussa
ja polveni kestäisi nämäkin liukkaat
heitän uhritumpin tuhka-astiaan
varani eivät riitä mielen kauneusleikkaukseen
mutta ehkä jumaloletettu uskoo silti sieluuni
kun en syö sanojani vaan poltan ne
Larppi
Tänään larppaan huijarisyndroomaista
kuvitellaan yhdessä minulle hatara pystyvyys
hymynaispatsas ja oma kotivelho
avoimuus auttaa pelkoihin
mutta minä
perustan vaatetukseni satuihin
kuvitellaan yhdessä uikuttaminen viisaudeksi
itku taiteeksi ja yksisarvissatula
ehkä huomenna olen edelleen jumissa hississä
jossa vain leikkiminen on vaaratonta
mutta tänään
näyttelen osaamattomuuteni olevan kätkössä
Ei enää ei-kenenkään-maa
en tahdo olla enää ei-kenenkään-maa
jonka rajat määrittävät vain vihollisuudet
en tahdo olla enää hylätty revitty tanner
tahdon olla turvallisesti aidattu puutarha
jonka rajat on tehty näkyviksi rakkaudella
tahdon olla vehreä luotettava piha
Tärkein
Sure
niin minäkin surisin
jos aikamme olisivat kääntyneet toisin
muista myös välillä pitää kyyneltauko ja
Elää
sillä niin minäkin eläisin
vaikka aikamme olisivat kääntyneet toisin
Sillä, kuten yhdessä opettelimme,
mikään ei ole tärkeämpää kuin nyt
mutta hyvin lähellä, ei edes pallon tönäisyn päässä
on, että on saanut rakastaa ja
tullut rakastetuksi